Tämä on retropeliblogina alkanut, mutta ajan myötä muovautunut kaikkien aikakausien kattavaksi pelipäiväkirjablogikseni. Motivoinnin ylläpitämiseksi kesken jääneistä peleistä raportointi kielletty. Vanhempia pelejä koskevissa jutuissa saattaapi olla spoilereita, mutta yritän välttää niitä yhtään uudempien kanssa. Huonoa suomea on sentään kaikissa.
keskiviikko 21. marraskuuta 2018
Tekstit: Paasausta JRPG-peleistä
Aina olen jostain kumman syystä pitänyt vanhanmallisista Japanilaisista roolipeleistä, vaikka tässä genressä on minun makuun paljon perustavanlaatuisia hanurista olevia ominaisuuksia. Tässä ne ovat pähkinänkuoressa:
1. JRPG-pelit on useimmiten hirveän pitkiä. Aikaa läpäisyyn voi yleensä mennä mitä vaan väliltä 20-100h, riippuen pelistä. Vapaasti edettävissä open world -peleissä (kuten vaikka Elder's Scrolls -sarja) tuo aika ei ole välttämättä mikään ihmeellinen lukema ja niiden parissa vastaava aika saattaa mennä minullakin lähes hujauksessa, mutta jrpg-pelien lineaariseen tarinankerrontaan tuo aika on minulle hyvin pitkän tuntuinen. Ehkä myös siksi, koska valtaosa peliajasta menee yllättäviin ja tahtomatta alkaviin taisteluihin, minkä mainitsenkin tässä listauksessa heti seuraavana.
2. Random encounterit, äärettömän turhauttava feature. Esim. SNES:n legendaariset FF-osat IV ja VI ovat tuntuneet olevan minulle lähes pelikelvottomia, sillä näitä arpataisteluita on niissä vain yksinkertaisesti ihan älyttömästi liikaa. Harmillista, sillä haluaisin oikeasti pelata ne. En silti ole vielä heittänyt lopullisesti kirvestä kaivoon näiden pelien suhteen.
3. Kuolema saattaa heittää kamalan pitkän pelirupeaman täysin hukkaan. Jos arpakuutio ei suosi taisteluissa tai yht'äkkinen bossi yllättää housut kintuissa kymmenen random encounterin päätteeksi, niin se on sitten kyynel jos edellinen tallennus on tehty tunti sitten.
4. Mikäli kyseessä on vaikeampi peli, se saattaa paikoittain vaatia tylsää grindaamista random encountereiden parissa. Kivaa? Ei.
5. Lisäksi vielä pienenä miinuksena vihollisten helttien piilottaminen. Jep, sen hetkisen tilanteen voi kaivaa usein esiin jonkun hahmon skillillä, mutta siihen menee tältä hahmolta joka kerta yksi vuoro sitten tavallaan ihan hukkaan. Jonkun tiukan bossin kohdalla tämä tietämättömyys ei ole minusta ollenkaan kivaa, jännää eikä edes kutkuttavaa, vaan pikemminkin turhauttavaa. Tämän kanssa pystyn kuitenkin paremmin elämään kuin näiden ylempänä listattujen, mutta ärsyttää se silti.
Nojoo, olihan siinä kitisemistä kerrakseen. Kuten yllä jo mainitsin, niin jostain mysteerisestä syystä olen minä näistä peleistä silti aina jollain tapaa pitänyt. Onhan niissä ainakin usein mielenkiintoisia hahmoja ja kiehtovat maailmat tarinoineen. Tämä rantti pohjautuu kuitenkin vain minun kokemuksiin ja peleihin joita minä olen pelannut, tiedän ettei nämä kaikki asiat päde jokaisessa jrpg-pelissä. Kunhan valitan silkasta valittamisen ilosta.