..ja sitten tietenkin vielä trilogian päätososa.
Tätä kolmosta olen myös aiemmin pelannut, mutta ykkösestä ja kakkosesta poiketen, se jäi aikanaan aivan loppuvaiheille kesken, kun sitä ei enää tullut vain jatkettua. Nyt aloitin uudella hahmolla alusta ja hoidin homman kunnialla loppuun delsuja myöten. Ja olihan se kova.
Kolmas oli ainakin minusta ehdottomasti laadullisesti tämän sarjan tasaisin peli. Mitään sellaisia ihan vmp-tason alueita tai bosseja ei tullut vastaan kuten kahdessa ensimmäisessä, vaan pelaaminen tuntui koko ajan suht. reilulta ja mukavalta (Souls-mittapuulla). Kakkosesta poiketen tästä ei tullut mitään viimeistelemättömyyden tunnettakaan, päinvastoin tämä tuntui kaikinpuolin todella hyvin purkkiin saadulta tapaukselta. Myönnetään että PS4-version heikohko ruudunpäivitys kismitti alkuun, mutta siihenkin tottui. Asiat kun on muuten varsin hyvin, niin tämä on ikävästi samalla suoraviivaisin ja ehdottomasti lineaarisin Dark Souls -peli.
Bloodbornesta vaikutteita ottaneeseen nopeampaan taisteluun tottuminen otti minulla myös aikansa. Alkuun kiihkeämpi tempo tuntui vähän harmilliselta ja taktisuutta vähentävältä ominaisuudelta, mutta lopulta siihen tottui eikä sitä sitten enää niin paljoa ajatellut tai miettinyt. Jos kakkosessa oli turhan monta mieleenjäämäätöntä bossia, niin kolmosessa isojen pahisten olomuotoon ja taistojen kiinnostavuuteen oli taas panostettu. Tarjolla on komea kattaus hienoja ja alkuun epätoivoisenkin tuntuisia hetkiä.
Delsut tuli siis koettua ensimmäistä kertaa. Molemmat oli kyllä jeppis kamaa, mutta Ringed City oli hieman ärsyttävästä startistaan huolimatta minusta mahdollisesti koko sarjan mielenkiintoisin ja paras lisäri.
Dark Souls 3 oli ehdottomasti hyvä peli, ainakin parempi kuin kakkonen, mutta en osaa päästä lopputulokseen että olisiko se parempi kuin ykkönen vai ei. Ykkösessä on paljon sitä jotain mystistä hyvää, sen tunnelmakin on lyömätön ja maailma hieman kiinnostavampi, mutta onhan se paljon epätasaisempi kun ne muutamat alueet on vain paljon huonompia kuin toiset, mitä ongelmaa ei kolmosessa niin vahvasti ollut. Kolmosen kohdalla lineaarisuudesta voisin rokottaa hieman, mutta toisaalta sama juttu kuin nopeamman taistelun kanssa, ei sekään päässyt lopulta niin häiritsemään tai tekemään tästä sinällään huonompaa peliä, vaan vähän erilaisempaa. Olkoon tilanne siis tällä haavaa vaikka tasan. Hyviä nämä kaikki kolme on kuitenkin.
