Dawn of Sorrow on kymmenisen vuotta ollut hyllyssä odottamassa läpipeluutaan. Matkakoneilla pelaamista en ole hirveästi jaksanut koskaan harrastaa, matkoillakaan, niin pelaamatta on tämä(kin) DS-peli jäänyt. Ainakin kahdesti olen aiemminkin alusta aloittanut ja vaikka peli itsessään on hyvältä vaikuttanutkin, ei koskaan tullut tallennukseen palattua ensimmäisen session päättymisen jälkeen.
