[PS3] Demon's Souls (2009)

Enpä olisi heti arvannut millaiseen rupeamaan joudun, kun aloitin kesällä Dark Souls Remasteredia pelaamaan. Se tie vei lopulta koko viiden pelin Soulsborne-sarjan uudelleenläpikäymiseen delsuineen kaikkineen offline-tilassa, enkä todellakaan ollut alkuun toiveikas, että onnistuisin siinä edes sen ensimmäisen Dark Soulsin kohdalla. Vaan kun Ornstein & Smough viimein kaatui, arvelin, että ehkä tästä sittenkin selvitään.

[PS4] Bloodborne (2015)

Ja nyt hirviöjahtia Yharnamissa.

[PS4] Dark Souls 3 (2016)

..ja sitten tietenkin vielä trilogian päätososa.

[PS4] Dark Souls 2: Scholar of the First Sin (2014/2015)

Siirryin suoraan ykkösDarkkiksesta kakkoseen ja matka jatkui edelleen offlinessa. Toisin kuin ennen ensimmäisen Remasteredin peluuta, nyt uskalsin jo varovaisesti aavistella, että eiköhän tästäkin ilman apujoukkoja kunnialla selvitä. Ja selvisinkin, yay.

[PS4] Dark Souls: Remastered (2011/2018)

No nyt. Aloitetaanpa äärimmäisen pikaisella SoulsBorne-historiakattauksella. Olen pelannut niitä kaikkia siinä järjestyksessä kuin ne ovat ilmestyneetkin, mutta läpäissyt olen vain kolme peliä viidestä (ds, ds2, bb). Sarja on minulle henkilökohtaisesti jossain määrin melko tärkeäkin, vaikka Demon's Souls ja Dark Souls 3 ovat jääneetkin viimeistelemättä. Vaikka olen kaikkia sarjan pelejä pelannutkin ja tykännyt jokaisesta, en silti ole ollut sarjan suurkuluttaja. Tätä Dark Soulsin remasterointia aiemmin en ollut pelannut mitään näistä kahdesti, en ng+:n merkeissä tai muutenkaan.

[PC] Mass Effect 3 (2012)

Mass Effect -trilogian kolmas osa oli ollut tarkoituksenani pelata jo pitkään. Olin pelannut kaksi ensimmäistä osaa jo kahdesti, niin olihan se jo aikakin nähdä, miten Shepardin ja Reapereiden tarina oikein lopulta paketoidaan. Odotin entistä parempaa pelattavuutta ja erinomaista scifioopperaa, mitä kyllä sainkin, mutta ei se kokonaisuus silti ollut ihan niin moitteeton mitä toivoin.

[PC] Deus Ex: Mankind Divided (2016)

Johtuen mainiosta Human Revolutionista (etenkin Director's Cutista), odotukseni Mankind Dividediä kohtaan olivat korkealla. Vaikka tämä ei ihan yhtä kovaa lopulta kolahtanutkaan kuin edeltäjä, oli Jenssenin paluu silti oiva peli.

[PC] Diablo 2 + Lord of Destruction (2000/2001) osa 2/2

Jatkoin kakkosDiabloa aiemmasta rapsasta tutulla bowazonillani, pelaten ensin nightmarella ja sitten hellilläkin läpi. Ei tämä urakka ehkä ajankäytön arvoista ollut, mutta tulipahan kuitenkin tehtyä pitkästä aikaa. Maximilevelin saavuttamisen grindisavottaan en todellakaan lähde, vaikka se kiehtova viimeinen (ja aiemmin saavuttamaton) etappi olisikin.

[PC] Diablo 2 + Lord of Destruction (2000/2001) osa 1/2

Siirtymä Diablosta toiseen. Kakkosen pelaamisesta onkin kulunut rutkasti aikaa.

[PC] Diablo 3: Rise of the Necromancer DLC (2017)

Vanha kunnon Diablo teki sen taas. Pitkään olin turvallisesti "katkolla", eikä alkuvuoden Anniversary Eventtikään saanut minua jäämään sen enempää pelailemaan, mutta Necromancerin dlc siinä onnistui.

[PS4] Nioh (2017)

Rumasti voisi sanoa, että Nioh on Team Ninjan Dark Souls -kopio muinaisen Japanin teemalla. Se kertoo paljon siitä millainen Nioh oikeastikin on, mutta koko totuutta siitä ei saa. Vaikka itse gameplay onkin erittäin Soulssimaista, on Nioh muuten aika erilainen kokemus.

[PC] Nox (2000)

Noxin takaata löytyvät Electronic Arts ja Westwood Studios olivat kuumia nimiä ysärillä. EA ei silloin vielä ollut kirosana ja Westwoodin aiempia tuotoksia oli esim. Dune 2, Eye of the Beholderit ja hirmuisen suosion saanut Command & Conquer-sarja. Kovista meriiteistä ja ihan onnistuneesta sisällöstä huolimatta, Nox käsittääkseni jäi aika tuntemattomaksi nimeksi. En itsekään tuntenut ketään muuta, joka sitä silloin olisi pelannut, mutta ainakin minä tykkäsin.

[PC] Diablo 3: Darkening of Tristram (Diablo 1 20th Anniversary Event) (2017)

Ensimmäisen Diablon kanssa vietettiin vähän aikaa sitten parikymppisiä ja Blizzard loi merkkipäivän kunniaksi alkuperäisen Diablon "remaken" kuukauden kestävän eventin muodossa kolmosboloon, ilmaiseksi kaikille Reaper of Soulsin omistajille pelattavaksi.

[PC] Diablo: Hellfire (1997)

Viime vuoden joulukuun lopulla vietettiin Diablon parikymppisiä synttäreitä. Voi jösses, onko siitä muka jo niin kauan? Kunnioitin varsin merkittävää merkkipäivää aloittamalla pelaamaan sen ainokaista lisäriä, joka oli Blizzardin sijaan Sierran tuottama.

[PC] Diablo (1996)

Kaikki Diablot ovat olleet minulle oman aikansa yksiä tärkeimpiä pelejä, ja kaikkia olen pelannut myöskin hirveitä määriä, etenkin kolmosta. Pelisarja täyttääkin näemmä tänä vuonna kunnioitettavat 20-vuotta.