[PS3] Demon's Souls (2009)

Enpä olisi heti arvannut millaiseen rupeamaan joudun, kun aloitin kesällä Dark Souls Remasteredia pelaamaan. Se tie vei lopulta koko viiden pelin Soulsborne-sarjan uudelleenläpikäymiseen delsuineen kaikkineen offline-tilassa, enkä todellakaan ollut alkuun toiveikas, että onnistuisin siinä edes sen ensimmäisen Dark Soulsin kohdalla. Vaan kun Ornstein & Smough viimein kaatui, arvelin, että ehkä tästä sittenkin selvitään.

[PS4] Bloodborne (2015)

Ja nyt hirviöjahtia Yharnamissa.

[PS4] Dark Souls 3 (2016)

..ja sitten tietenkin vielä trilogian päätososa.

[PS4] Dark Souls 2: Scholar of the First Sin (2014/2015)

Siirryin suoraan ykkösDarkkiksesta kakkoseen ja matka jatkui edelleen offlinessa. Toisin kuin ennen ensimmäisen Remasteredin peluuta, nyt uskalsin jo varovaisesti aavistella, että eiköhän tästäkin ilman apujoukkoja kunnialla selvitä. Ja selvisinkin, yay.

[PS4] Dark Souls: Remastered (2011/2018)

No nyt. Aloitetaanpa äärimmäisen pikaisella SoulsBorne-historiakattauksella. Olen pelannut niitä kaikkia siinä järjestyksessä kuin ne ovat ilmestyneetkin, mutta läpäissyt olen vain kolme peliä viidestä (ds, ds2, bb). Sarja on minulle henkilökohtaisesti jossain määrin melko tärkeäkin, vaikka Demon's Souls ja Dark Souls 3 ovat jääneetkin viimeistelemättä. Vaikka olen kaikkia sarjan pelejä pelannutkin ja tykännyt jokaisesta, en silti ole ollut sarjan suurkuluttaja. Tätä Dark Soulsin remasterointia aiemmin en ollut pelannut mitään näistä kahdesti, en ng+:n merkeissä tai muutenkaan.