[PC] Doom: Sigil (2019)

Sigil on Romeron itsensä tekemä uusi episodi Doomiin joka oli oikein miellyttävä kokonaisuus. Kentät oli mielekkäitä ja hyvin Doomimaisia ja Romeromaisiakin, tietty. Uusista musiikeista plussaa. Ihan kiva ilmainen paketti Doomin ystäville ja oikein poiikkeuksellisen viralliselta taholta.

[PC] DUSK (2018)

DUSK on vanhoista klassikkostatuksen omaavista fps-peleistä ideoita ja pelimekaniikkoja lainaava nopeatempoinen fps-peli. Ehkä osoittautui lieväksi pettymykseksi suurien odotusten jälkeen, mutta ihan hyvä se silti oli.

[PC] Doom 2: Eviternity (2019)

Eviternity on megawadi Doom 2:lle, joka kasaa Doomin 25-vuotis synttäreiden kunniaksi 32 uutta leveliä kuuteen episodiin jaettuna. Pelattavaa riittää useiksi tunneiksi eikä haasteessa todellakaan pihistellä.

[PC] Bulletstorm Lite (2011/2017)

Alkuperäinen julkaisu: 2011
Remasterointi Full Clip/Lite -versioina: 2017

Bulletstorm jäi minulta aikanaan välistä muiden "kiireiden" vuoksi. Se kiinnosti minua konseptinsa vuoksi eikä sen takana olevat Painkilleristä tutut tekijätkään haitanneet, päin vastoin. Vaan silti se pelaamatta jäi jonka jälkeen unohdin sen olemassaolon pitkäksi aikaa. Viime vuonna Epic koki aiheelliseksi remasteroida Bulletstormin joka antoi minulle tarpeeksi hyvän syyn hypätä nyt näin jälkikäteen sen pariin kokemaan, mistä olin jäänyt aiemmin paitsi. Tämä pelaamani Originin Lite-versio eroaa Steamissa myytävästä Full Clipistä pääasiassa moninpelin puuttumisen verran.

[PC] Quake: Arcane Dimensions (2016)

Modikatsauksesta pitkästä aikaa, päivää. Arcane Dimensions on ykkösQuakelle tehty modi, joka pääasiassa lisää uusia kenttiä, mutta niiden ohella tuo myös uusia vihollisia, aseita ja parannuksia itse engineen.

[PC] SiN (1998)

Syntisessä SiNissä olisin suuresti kaivannut Half-Lifen tapaan mykkää päähahmoa. Ritual yrittää tässä toistaa Dukesta tuttua aukomista suulaalla kovanaamahahmolla, mutta liian myöhään ja tökerösti, Bladen ja muiden päälliköinti otti pelin aikana kovasti voimille.

[PC] Return to Castle Wolfenstein (2001)

RTCW sai ensimmäisenä kunnian jatkaa Wolfenstein-sarjaa vuonna 1992 nähtyjen Wolfenstein 3D:n ja Spear of Destinyn jälkeen. Aikaa oli näistä ehtinyt kulua lähes vuosikymmen ja täytettävät saappaat olivat luonnollisesti isoa kokoa.

[PC] SUPERHOT (2016)

SUPERHOTSUPERHOTSUPERHOTSUPERHOTSUPERHOTSUPERHOTSUPERHOTSUPERHOTSUPERHOTSUPERHOTSUPERHOTSUPERHOTSUPERHOTSUPERHOTSUPERHOTSUPERHOTSUPERHOTSUPERHOT

[PC] Prey (2017)

Nyt on uusin Prey takana. Sitä vuoden 2006 Preytä pelasin aikanaan hieman, mutta en muista siitä enää mitään enkä tainnut kovin pitkällekään päästä ennen tylsistymistäni. Tällä uudella Preyllä ei kuitenkaan ilmeisesti ole mitään yhteyttä siihen aikaisempaan samannimiseen peliin, eikä sen vuonna 2014 peruutetun jatko-osankaan kanssa. Näiden sijaan tämänkertainen Prey on tehty paksut System Shock-lasit silmillä.

[PC] Titanfall 2 (2016)

Titanfall 2:n yksinpelikampanja oli oiva piristys jo muuten vähän kuluneeseen militaariräiskintägenreen.

[PC] Half-Life 2: Episode Two (2007)

Gordonin ja Alyxin tarina jatkuu ainakin toistaiseksi viimeistä kertaa.

[PC] Half-Life 2: Episode One (2006)

Episode Onen juoni jatkuu suoraan Half-Life 2:n jäätävästä cliffhangerista.

[PC] Wolfenstein: The Old Blood (2015)

Lisää uusimman sukupolven Wolffia, kun kerran halvalla sai.

[PC] BioShock Remastered (2007/2016)

Tämä oli toinen vierailuni Bioshockin upeassa Rapturessa. Ensimmäinen kerta hoitui Xbox360:llä vuonna 2007, ja vaikka Bioshock ihan ok peli silloin olikin ja pelasinkin sen läpi, ei se silti temmannut minua mukaansa niinkuin olin ennakkoon toivonut ja lieväksi pettymykseksi sen mielsin. Ajattelin nyt näin kymmenen vuoden jälkeen katsella tilannetta uudestaan viime vuonna ilmestyneen Remastered-version myötä, josko osaisin nyt tällä kertaa nauttia tästä enemmän, kun ainakin tiedän mitä on luvassa.

[PC] Half-Life 2 (2004)

Ensimmäinen Half-Life oli ysärin loppupuolella mullistava tapaus, joten jatko-osa oli selviö ja hartaasti odotettu. Kovasti sitä odotin minäkin ja kaikenmaailman ennakkoon nähdyt fysiikkademovideot E3-messuilta olivat erittäin vakuuttavia, enkä millään malttanut pysyä pöksyissäni niitä katsoessani. Haalin kaikki huonolaatuisetkin videot kovalevylleni (Youtubea ei silloin vielä ollut) ja katselin niitä useaan otteeseen.

[PC] Wolfenstein: The New Order (2014)

Wolfenstein on tullut ja mennyt vaihtelevasti aina vuodesta 1981 lähtien, pitkäikäinen sarja siis kyseessä. Ruotsalaisen MachineGamesin tekemä The New Order seurasi jonkinverran sarjan viimeisimpien pelien jalanjälkiä, mutta lisäsi soppaan mukaan myös paljon omaa näkemystä. Lopputuloksena The New Order lieneekin paras Wolfenstein-peli tähän saakka.

[PC] Doom (2016)

Doom 4:n sijaan tuli ihan vain Doom. En sinällään pidä tästä tavasta että nimetään uusi tuote täysin samaksi kuin jokin vanha, mutta annettakoon anteeksi, kun peli kerran oli näinkin hyvä ja alkuperäistä kunnioittava.

[PC] Half-Life: Opposing Force (1999)

Half-Lifelle ilmestyi kaksi lisäriä nykyään Borderlandseista tutulta Gearboxilta. Opposing Force on näistä se ensimmäinen, joka myös samalla oli koko firman ensituotos.

[GC] TimeSplitters 2 (2002)

FPS-pelit ovat aina olleet ehdottomasti yksi suosikkigenreistäni ja se näkyy myös tässä blogissa. TimeSplitters 2 oli ensimmäinen omistamani FPS-peli konsolipuolella ja myös ensimmäinen FPS-peli, mitä tuli millään konsolilla pelattua enemmän kuin kymmenen minuuttia kerrallaan. Näin ollen ohjaaminen hiiren ja näppäimistön sijaan GameCuben pädillä oli silloin todella outoa ja paljon totuttelua vaativaa.

[PC] Doom 2: Foursite (2016)

Foursite ylitti useiden peliuutissivustojen uutiskynnyksen viime kuussa, kun muuan Ben Mansell julkaisi noin 300 tunnin ajan rakenteilla olleen massiivisen Doom 2 -kenttänsä.