[SWITCH] Celeste (2018)

Celeste sai kunnian olla ensimmäinen tänä vuonna ilmestynyt peli, jota pelaan ja jonka olen ostanut. Hyvä ostoshan se olikin.

[SWITCH] The End is Nigh (2017)

Edmund McMillenin nimeä hyvien pelien creditseissä ei voine pitää enää kenenkään mielestä sattumana. Makuasiat toki sikseen, eikä miehen pelit tietenkään ihan kaikille uppoa, mutta suksee on viimeisen vuosikymmenen aikana ollut melkoista. Hänellä on ilmeisen hyvä putki päällä pelinteon saralla, joka käsittää esimerkiksi semmoisia nimiä kuin Super Meat Boy, The Binding of Isaac ja nyt viimeisimpänä The End is Nigh.

[PC] Getting Over It with Bennett Foddy (2017)

Mies, ruukku ja hakku vastaan ruudun toisella puolella kiroileva pelaaja hiirensä kanssa. Pelin tekijä itse kuvailee peliä Steamissa näin: "A game I made for a certain kind of person. To hurt them."

[PC] LOVE (2014)

Aiemmin pelaamani kuso oli siis jatkoa tämänkertaiselle LOVE:lle. Katsotaanpa mihin asti on omena puusta tässä tapauksessa pudonnut.

[PC] kuso (2017)

Mikä onkaan kuso? kuso on hieman kökön näköistä, mutta äärettömän hyvää ja kismittävän vaikeaa tasoloikintaa. Se on myös jatko-osa pelille nimeltä LOVE, mutta sitä en ole itse koskaan pelannut. Vielä.

[SWITCH] Super Mario Odyssey (2017)

It's a mee.

[PC] Commander Keen 1: Marooned on Mars (1990)

Taas Keeniä ja tällä kertaa tutustuin siihen ihka ensimmäiseen osaan.

[PC] Commander Keen 4: Secret of the Oracle (1991)

Commander Keen 4 herättää hyvin nostalgisia ja lämpimiä muistoja lapsuudesta, jolloin sitä tuli pelattua paljon kaverin luona varhaisimpina ala-asteen vuosina. Niin paljon kuin siitä silloin pidinkin, niin harmillisesti tämä samalla jäi sarjan ainoaksi peliksi mitä olen pelannut.

[SWITCH] Shovel Knight: Specter of Torment (2017)

Vaikka internetin väki toista mieltä laajalti onkin, niin minun mielestä edellinen Shovel Knightin dlc oli pieni pettymys, eikä vähiten kömpelön Plague Knightin takia. En siksi ollut etukäteen niin innoissani tästä seuraavasta lisäristä, vaikka pelattavana hahmona esiintyykin viileä viikatemies Specter Knight.

[SWITCH] Shovel Knight: Plague of Shadows (2015/2017)

Shovel Knightin ensimmäinen delsu on Plague of Shadows. Päähahmona nähdään peruspelistä tuttu Plague Knight -alkemisti vaihtoehtoisessa juonikuviossa.

[SWITCH] Shovel Knight: Shovel of Hope (2014/2017)

En ollut lapioritarin kiiltävissä pöksyissä ensimmäistä kertaa. Ensimmäisen läpipeluun suoritin PC:n puolella joitain vuosia sitten Shovel Knightin ollessa vielä uudehko peli, mutta ostin tämän hyvillä mielin uudestaan Switchillekin. Halusin vilpittömästi tukea pelin tehnyttä Yacht Club Gamesia ja samoin Switchiä, jonka kätevästä käsi/tv-konsolihybridi-ideasta olen tykännyt todella paljon. Shovel Knightista oli jäänyt edellisellä pelikerralla todella hyvät fiilarit, eikä uusintapeluu kuulostanut yhtään pöllömmältä idealta.

[NES] Chip 'n Dale: Rescue Rangers (1990)

Tiku ja Taku oli pienempänä Duck Talesin ja Turtlesien kanssa sellainen takuuvarma peli, minkä pariin saattoi palata aina uudestaan ja uudestaan, ollen helppoa ja miellyttävää pelailtavaa. Tästä löytyy myös samanaikainen kaksinpeli, jonka muistelisin pistävän friendly firen ja alareunaan kuolemisen takia välit kaveriin erittäin kovaan testiin.

[GC] Super Mario Sunshine (2002)

Aurinkoinen ja värikäs Mario Sunshine on sekoitus uutta ja vanhaa. Mukana myös välivideoita ja ääninäyttelyä!

[N64] Super Mario 64 (1996)

Super Mario 64 siirsi Marion huikeat seikkailut ensimmäistä kertaa kolmanteen ulottuvuuteen ja avoimempaan maailmaan, muuttaen samalla sarjasta lähes kaikki ennalta tutut rakenteet täysin uusiksi.

[NES] Kirby's Adventure (1993)

Kirbyn pelisarjan debytti tapahtui vuonna 1992 GameBoylla, mutta nykyään kaikille tuttu vihollisten erityistaidon kopiointi tuli Kirbylle mahdolliseksi vasta tässä sarjan toisessa pelissä, vuotta myöhemmin.

[PS1] Rayman (1995)

Tykkäsin Raymanistä pienempänä aika paljonkin, mutten koskaan pelannut sitä läpi asti. Nyt muistan miksi.

[SNES] Super Mario World 2: Yoshi's Island (1995)

Kovasti ylistetty Snes-seikkalu Super Mario World 2 on sinällään vähän hämäävä nimi pelille, jossa pääosassa on Marion sijaan Yoshi. Mario kyllä roikkuu rääkyvänä va(i/u)vana mukana kaikkialle, mutta eriväriset Yoshi-dinot on pelin selkeät päähahmot.

[SNES] Super Mario World (1990)

Super Nintendon julkaisupeli Super Mario World, on useiden mielestä paitsi paras kahden ulottuvuuden Mario-peli, myös yksi SNES:in parhaita pelejä. Niin myös minun.

[NES] DuckTales (1989)

DuckTales vie maailman rikkaimman ankan, Roope Ankan, ympäri maailman haalimaan vielä vähän lisää rahaa. Muistelen pelanneeni tätä aika paljon pienenä kavereiden luona, sillä tämäkin oli yksi niistä peleistä Marioiden, Turtlesien ja Zeldojen ohella, jotka useimmilla yleensä oli. Yksi suurimpia syitä oli varmaan tottakai lisenssi. Aku Ankat oli kovassa huudossa siihen aikaan sarjakuvien muodossa, mutta myös Ankronikka tv-sarja oli varmasti myös tuttu juttu monille. Toki itse pelikin oli todella hyvä, että eihän tämä onneksi ihan pelkällä lisenssin voimalla menestynyt.

[SNES] Donkey Kong Country (1994)

Vuonna 1994 ilmestyessään Donkey Kong Countryn ensimmäinen osa oli audiovisuaalisesti aivan käsittämättömän upea. Komea ulkonäkö "huijasi" esim suomalaisen Super Power -lehden arvostelijaakin antamalla tälle muistaakseni historialliset 100/100 pistettä. Myöhemmin arvostelija myönsikin, että grafiikka hieman häikäisi ja tuli annettua sen varjolla liikaa pisteitä. En voi syyttää, olin itsekin aivan myyty kun kaverilla tätä pääsin ensi kertaa pelaamaan.