[PCE] Castlevania: Rondo of Blood (1993)

Mitä internetistä olen mielipiteitä joskus Castlevanioista lukenut, niin mystinen Rondo of Blood on tuntunut monesti nousevan ylistävästi esiin. Usein sitä hehkutetaan top kolmeen koko sarjasta, sekä parhaaksi vanhanmalliseksi, lineaariseksi Castlevaniaksi.

[NDS] Castlevania: Dawn of Sorrow (2005)

Dawn of Sorrow on kymmenisen vuotta ollut hyllyssä odottamassa läpipeluutaan. Matkakoneilla pelaamista en ole hirveästi jaksanut koskaan harrastaa, matkoillakaan, niin pelaamatta on tämä(kin) DS-peli jäänyt. Ainakin kahdesti olen aiemminkin alusta aloittanut ja vaikka peli itsessään on hyvältä vaikuttanutkin, ei koskaan tullut tallennukseen palattua ensimmäisen session päättymisen jälkeen.

[PS1] Castlevania: Symphony of the Night (1997)

Castlevania-sarja otti SotN:n myötä uuden suunnan ja hylkäsi lineaarisen levelijärjestyksen. Pelialueen rakentamiseen mallia otettiin avoimemmasta Metroid-sarjasta ja loppu onkin historiaa, Metroidvania-ilmiö oli syntynyt.

[SNES] Castlevania: Dracula X (1995)

Vuonna 1993 ilmestyi merkittävä Castlevania-peli, Rondo of Blood. Se jäi Japanilaisten yksinoikeudeksi länsimaissa harvinaisemmalle, TurboGrafx 16-koneelle (PC Engine), eikä nähnyt länsimaista julkaisua kuin vasta 2010 Wiillä Virtual Console-versiona. Ilmeisesti Dracula X:stä odotettiin suoraa Rondo of Bloodin SNES-porttausta, mutta paljastui sittenkin hyvin erilaiseksi ja sensuurikoneen läpikäydyksi. Euroopassa peli julkaistiin jostain syystä nimellä Vampire's Kiss.

[SNES] Super Castlevania 4 (1991)

Komea alkukuva ja ensimmäisen kentän melodinen musiikki painuu heti mieleen, mutta sitten huomaankin yläkulmassa kellon joka tikitti hurjaa vauhtia alaspäin, Mitä ihmettä, onko tässä joku aikaraja? Ensimmäinen bossi tuli nopeasti vastaan ja tämän tapettua sainkin tälle mystiselle kellolle selityksen. Tässä edetäänkin lineaarisesti perinteisissä kentissä metroidvaniamaisen jättisokkelon sijaan. Olen pelannut aiemmista Castlevanioista vain hieman uudempia tuotoksia, Symphony of the Nightia ja Dawn of Sorrowia, niin luulin ja oletin automaattisesti että toki kaikki muutkin Castlevaniat ovat samanlaisia. Eipähän pääse eksymään ja eteneminen on sitten vain ja ainoastaan taidosta kiinni, eikä oikean reitin etsimisessä tarvitse tuskailla, kelpaahan tämäkin. Jälkikäteen asiaa tutkiessa selvisi, että tämä onkin jossain määrin Nessillä nähdyn ensimmäisen Castlevanian remake.