[SWITCH] Bloodstained: Curse of the Moon (2018)

Bloodstained: Curse of the Moon on saavutettu stretch goal kickstartatusta ja vielä julkaisuaan odottavasta Bloodstained: Ritual of the Nightista. Molemmat ovat siis eri aikakausien Castlevaniatribuutteja entiseltä Castlevania-kehittäjältä, Igalta.

[SWITCH] Hyrule Warriors: Definitive Edition (2014/2018)

Alkuperäinen Wii U -julkaisu: 2014
Definited Edition: 2018

Hyrule Warriors on Dynasty Warriors-peli Zeldan teemalla. Tämä on viimein entryni tähän kyseiseen (musou -nimelläkin tunnettuun) sarjaan. Tässä pelisarjojen yhdistelmässä Zeldojen puzzlet ja rauhallisempi pelitempo on saanut huutia, tilalla on aika pelkistettyä, grindausta sisältävää hack 'n' släshiä Zeldoista tutuilla hahmoilla ja tavaroilla.

[SWITCH] Celeste (2018)

Celeste sai kunnian olla ensimmäinen tänä vuonna ilmestynyt peli, jota pelaan ja jonka olen ostanut. Hyvä ostoshan se olikin.

[SWITCH] The End is Nigh (2017)

Edmund McMillenin nimeä hyvien pelien creditseissä ei voine pitää enää kenenkään mielestä sattumana. Makuasiat toki sikseen, eikä miehen pelit tietenkään ihan kaikille uppoa, mutta suksee on viimeisen vuosikymmenen aikana ollut melkoista. Hänellä on ilmeisen hyvä putki päällä pelinteon saralla, joka käsittää esimerkiksi semmoisia nimiä kuin Super Meat Boy, The Binding of Isaac ja nyt viimeisimpänä The End is Nigh.

[SWITCH] The Elder Scrolls V: Skyrim (2011/2017)

Hyvinhän se "vanha kunnon" Skyrim Switchilläkin pelitti. Ulkokuoresta on tietenkin jouduttu koneen tehoista johtuen tekemään pieniä uhrauksia, mutta fps on vakaa ja latausajat kohtuullisia. Bugisuudestakaan ei olla tingitty, mutta se tuskin yllätti ketään.

[SWITCH] Super Mario Odyssey (2017)

It's a mee.

[SWITCH] Thumper (2016/2017)

Thumper on haastava ja nopeatempoinen rytmipeli, myös oikein jeppis sellainen. En tiedä mistä peli oikeasti kertoo, tuskin mistään, mutta ainakin peluussa olevalla koppakuoriaisella on varsin psykedeelinen meininki.

[SWITCH] Shovel Knight: Specter of Torment (2017)

Vaikka internetin väki toista mieltä laajalti onkin, niin minun mielestä edellinen Shovel Knightin dlc oli pieni pettymys, eikä vähiten kömpelön Plague Knightin takia. En siksi ollut etukäteen niin innoissani tästä seuraavasta lisäristä, vaikka pelattavana hahmona esiintyykin viileä viikatemies Specter Knight.

[SWITCH] Shovel Knight: Plague of Shadows (2015/2017)

Shovel Knightin ensimmäinen delsu on Plague of Shadows. Päähahmona nähdään peruspelistä tuttu Plague Knight -alkemisti vaihtoehtoisessa juonikuviossa.

[SWITCH] Shovel Knight: Shovel of Hope (2014/2017)

En ollut lapioritarin kiiltävissä pöksyissä ensimmäistä kertaa. Ensimmäisen läpipeluun suoritin PC:n puolella joitain vuosia sitten Shovel Knightin ollessa vielä uudehko peli, mutta ostin tämän hyvillä mielin uudestaan Switchillekin. Halusin vilpittömästi tukea pelin tehnyttä Yacht Club Gamesia ja samoin Switchiä, jonka kätevästä käsi/tv-konsolihybridi-ideasta olen tykännyt todella paljon. Shovel Knightista oli jäänyt edellisellä pelikerralla todella hyvät fiilarit, eikä uusintapeluu kuulostanut yhtään pöllömmältä idealta.

[SWITCH] The Legend of Zelda: Breath of the Wild (2017)

Make Zelda great again, sanoi Nintendo ja uudisti Zelda-sarjan kaavaa todenteolla pitkästä aikaa. Breath of the Wild on minusta paras Zelda koskaan ja samaten hyvin todennäköisesti tämän vuoden paras peli, jos ei ihmeitä loppuvuodesta tapahdu. Ainakin tällä hetkellä vielä myös tuntuu, että saattaisi olla yksi kaikkien aikojen peleistäkin. Great success.