Dawn of Sorrow on kymmenisen vuotta ollut hyllyssä odottamassa läpipeluutaan. Matkakoneilla pelaamista en ole hirveästi jaksanut koskaan harrastaa, matkoillakaan, niin pelaamatta on tämä(kin) DS-peli jäänyt. Ainakin kahdesti olen aiemminkin alusta aloittanut ja vaikka peli itsessään on hyvältä vaikuttanutkin, ei koskaan tullut tallennukseen palattua ensimmäisen session päättymisen jälkeen.
Tein lujan päätöksen, että aloitan sen taas alusta ja tällä kertaa pelaan myös loppuun asti. Tämä ei ollutkaan ihan turhaa sananhelinää, vaan vajaan viikon pelailun jälkeen pääsinkin jo katsomaan lopputekstejä. Fiilikset pelistä olivat jälkikäteen ihan hyvät.
Dawn of Sorrow oli varsin viihdyttävä, muttei ongelmaton. Etenkin kosketusnäytön "hyödyntäminen" bossitaistojen päätteeksi oli ihan jäätävän turha gimmick, jonka olisi suonut jäävän kokonaan pois. Taiston lopuksi on piirrettävä ulkomuistista ruutuun tietty kuvio ja siinä epäonnistuminen tiesi niin bossille osaa helteistä takaisin kuin hngh, uutta yritystä kuvion piirtämiseen. Kosketusnäyttöä käyttäen voi myös muutamassa huoneessa tuhota eräänlaisia jääpalikoita. Molemmat ominaisuudet tuntui erittäin turhalta ja kömpelöltä kikkailulta.
Linna karttoineen oli minusta etenkin aloitusalueilla turhan sekava ja vaikka kartta yläruudussa koko ajan onkin näkyvillä (tämä oli todella hyvä asia), niin reittien erottaminen sieltä on joskus turhan työlästä. Samaten ainakin omalla punaviher -värisokeudellani punaisia tallennushuoneita on lähes mahdoton muuten vihreästä kartasta erottaa.
Siinä ne huonot puolet olikin. Dawn of Sorrow niin näyttää kuin kuulostaakin miellyttävältä ja pelaaminenkin oli kosketusnäyttöepisodeja lukuunottamatta miellyttävää metroidvaniaa. Kaikenlaisia vihollisilta ryöstettäviä kykyjä on todella suuri määrä ja hahmoa voi niiden avulla muokata monipuolisesti tilanteeseen kuin tilanteeseen. Alkuun tämä vaikutti todella haastavalta, mutta levelien nouseminen toi pikkuhiljaa lisäenergian myötä helpotusta. Ei ole sarjansa paras peli, koska Symphony of the Night, mutta hyvä yritys kuitenkin.
Screenshotit peräisin vgmuseumin sivuilta.
