[PS4] Sekiro: Shadows Die Twice (2019)

Uusi Dark Soulsmainen peli Dark Soulsin tekijöiltä, kylläpä kelpasi ja kauan sitä odotettiinkin. Paitsi että sehän meni jo läpi, joten nyt saadaan sitten taas odottaa seuraavaa peliä ties kuinka kauan, voih.

[PS4] God of War (2018)

War, war never changes, God of War sen sijaan.. Uusi, aavistuksen hölmösti nimetty God of War on juonellisesti jatkoa "vanhoille" sarjan peleille, mutta muutoin on tämä ottanut selkeän irtioton aiemmista toimintapeleistä.

[PC] Batman: Arkham City (2011)

Kevät tuli lumi suli bätmän sano pulipuli. Elikkäs nyt jatkoa messevälle Arkham Asylumille.

[PC] Batman: Arkham Asylum (2009)

Nanananana jne. Rockstarin uudehko ja edelleen eläväinen Arkham-sarja alkoi vuonna 2009 Arkham Asylumista, joka on edelleen yksiä parhaiten arvosteluissa pärjänneistä supersankaripeleistä. Arvostelumenestyksestä supersankaripelin ominaisuudessa se piti muutaman vuoden hallussaan jopa guinness-ennätystä, ennenkuin sen tittelin nappasi itselleen, mikäs muukaan kuin jatko-osa Arkham City.

[PC] Tomb Raider (2013)

Vuonna 2013 Tomb Raider rebootattiin uuden näkemyksen kera. Ainakin siinä ihan alkuperäisessä tasohyppelyn siivittämä puzzleilu oli pääosassa ja toiminta pienemmässä roolissa (jatko-osia en ole pelannut, niistä en tarkemmin tiedä), niin tässä on ainakin ronskisti siirretty puzzleilua sivumpaan ja nostettu vauhdikaampi toiminta etualalle.

[GBA] The Legend of Zelda: The Minish Cap (2004)

Sainpas pelattua taas yhden aiemmin pelaamattoman Zeldan pois alta. Tällä kertaa peli olikin yllättäen Capcomin käsialaa ja iso-N on toiminut vain valvovan silmän roolissa sekä julkaisijana. Lopputulos ei ole onneksi kuitenkaan yhtään pöllömpi.

[PC] SteamWorld Dig (2013)

Tämän ilmestyminen on aikanaan mennyt minulta aika noteeraamatta ohi ja tuskin olisin tätä alkanut koskaan muuten pelaamaan, ellei Switchille(kin) ilmestynyt jatko-osa olisi viimeaikoina kutkutellut mielessä kovin kehuvien arvioiden ja pirteän ulkokuorensa perusteella. Se tuskin on sattumaa, että Origin sattui tarjoamaan juuri nyt tätä ensimmäistä osaa rajatun ajan ilmaiseksi On The House -kampanjassaan. Otin sen sitten peluuseen ikäänkuin demoksi kakkoselle ja kyllähän SteamWorld vakuutti sen verran, että eiköhän joskus tule jatko-osa ostettua.

[SNES] Super Metroid (1994)

Pitkästä aikaa Super Metroidin kanssa Zebes-planeetalla. Olihan se jo aikakin!

[3DS] Metroid: Samus Returns (2017)

Nintendo helli meitä Metroid-faneja tämän vuoden E3:ssa ei vain yhdellä, vaan jopa kahdella metukkajulkistuksellaan. Viimeinkin oli pitkästä aikaa tulossa ihan oikeaa Metroidia spinoffien sijaan. Nyt toinen näistä julkistetuista on ilmestynyt ja ainakaan minua se ei pettänyt. Ei laadullisesti eikä siinäkään mielessä, että se on jälleen remake samasta pelistä, jota AM2R ehti uudelleenversioida vuosi sitten.

[GC] Metroid Prime 2: Echoes (2004)

Vuorossa Metroid Primen jatko-osa vuodelta 2004. Tämähän jäi minulla aikoinaan GC:llä kesken ja vaikka hieman huonoja muistoja tästä niiltä ajoilta jäikin, niin tämän pariin olen kuitenkin siitä lähtien halunnut palata, kun vajaa vuosi sitten pelasin (ja mestarilliseksi todetun) ensimmäisen Primen pitkästä aikaa.

[PS2] Shadow of the Colossus (2005)

Shadow of the Colossus on taas yksi sellaisista tuotoksista, johon olen käytännössä aina halunnut tutustua, mutta syystä tai toisesta sitä en sitä kuitenkaan ole toden teolla tehnyt. Pelin taide, maailma ja erityisesti jättimäiset kolossit ovat aina vaikuttaneet minusta todella upeilta. Vuosien kuluessa peliin juurtunut kulttimaine sai minusta viimein yliotteen ja päätin tehdä asiaan kauan kaipaamaani muutoksen.

[WII] The Legend of Zelda: Twilight Princess (2006)

Lisää Zeldaa jälleen ja syyttävä sormi osoittaa tietenkin mestarillista Breath of the Wildia. Viime vuonna uudelleenpelaamani The Wind Waker lähes kykeni minut saamaan Twilight Princessin pariin, mutta aivan en ollut siihen kuitenkaan vielä valmis. Nyt kun sarjan tuleva suunta on varmistettu jatkamaan vapaammalla BotW:sta tutulla tiellä, niin teki mieli pelata yksi taas lineaarisempi Zelda pois alta.

[NDS] Castlevania: Dawn of Sorrow (2005)

Dawn of Sorrow on kymmenisen vuotta ollut hyllyssä odottamassa läpipeluutaan. Matkakoneilla pelaamista en ole hirveästi jaksanut koskaan harrastaa, matkoillakaan, niin pelaamatta on tämä(kin) DS-peli jäänyt. Ainakin kahdesti olen aiemminkin alusta aloittanut ja vaikka peli itsessään on hyvältä vaikuttanutkin, ei koskaan tullut tallennukseen palattua ensimmäisen session päättymisen jälkeen.

[3DS] The Legend of Zelda: A Link Between Worlds (2013)

Zelda-sarjassa riittää nimikkeitä ja vielä pelaamattomia sellaisia on kyseisestä kirjastosta minulla nyt jälleen yksi vähemmän. A Link Between Worlds on jatkoa klassiselle vuoden 1991 A Link to the Pastille, joka onkin yksi sarjan muutamista kulmakivistä.

[SWITCH] The Legend of Zelda: Breath of the Wild (2017)

Make Zelda great again, sanoi Nintendo ja uudisti Zelda-sarjan kaavaa todenteolla pitkästä aikaa. Breath of the Wild on minusta paras Zelda koskaan ja samaten hyvin todennäköisesti tämän vuoden paras peli, jos ei ihmeitä loppuvuodesta tapahdu. Ainakin tällä hetkellä vielä myös tuntuu, että saattaisi olla yksi kaikkien aikojen peleistäkin. Great success.

[PC] Another Metroid 2 Remake (2016)

Metroidin kolmekymppiset edellisvuonna oli ja meni. Iso N julkaisi suurena synttärivuotena kurjan Federation Forcen, mutta onneksi erään Argentiinalaisen kaverin Metroid 2:n remakeprojekti, joka noin kymmenen vuotta otti työtä alleensa, sai julkaisunsa sopivasti synttäreiksi ja ehti levitä kulovalkean tavoin, ennenkuin Nintendon lakimiehet ennättivät saamaan latauslinkkejä alas.

[GBA] Metroid Fusion (2002)

Metroid Fusion on samalla Metroid 4, että myös kronologisesti sarjan viimeinen osa (ainakin tällä hetkellä). Fusionilla oli samoten kunniana olla ensimmäinen 2D-Metroid sitten 1994 Super Metroidin. Vuonna 2002 ilmestyi Fusionin lisäksi GameCuben Metroid Prime, joten varsin hyvä Metukkavuosi oli kyseessä lähes kymmenen vuoden hiljaiselon jälkeen.

[NES] The Legend of Zelda (1986)

Päätinpä palata siihen peliin, mistä Zeldan ja Linkin taru on aikanaan alkanut. Tämä on minulla ollut käytännössä täysin pelaamatta aina tähän päivään saakka, enkä yhteenkään dungeoniin ollut aiemmin nenääni työntänyt, vaikka moneen kertaan olin pelin vuosien saatossa aloittanutkin.

[PC] Shadow Complex Remastered (2009/2015)

Komeaa ja uudehkoa tuplatatein varusteltua Metroidvaniaa Unrealin moottorilla, kyllä kiitos.

[N64] The Legend of Zelda: Ocarina of Time (1998)

Wind Wakerinhan pelasin äskettäin ja Zeldakärpäsen puraisemana innostuin ottamaan Ocarina of Timenkin viimein tosissaan tulille. Ocarinaa olen siis pelannut muutaman kerran aikaisemminkin, mutta vain sen verran, että olen turhautunut kontrolleihin heti alussa, enkä ole jaksanut pelata edes aloituskaupungista ulos. Tiedän, että tämä kuulostaa lähinnä pyhäinhäväistykseltä, kun otetaan huomioon miten legendaarinen ja kehuttu peli onkaan kyseessä.