[PC] The Messenger (2018)

Ei saakeli, The Messenger oli ihan älyttömän kova peli! Go ninja go ninja go!

[WII] Mega Man 10 (2010)

Mega Manin seikkailut jatkuivat numerossa kymmenen. Mutta ei kympin arvoisesti.

[WII] Mega Man 9 (2008)

Mega Man 9:ssä on kyse paluusta juurille, tarkalleen ottaen niinkin kauas kuin vuoteen 1988, jolloin Mega Man 2 ilmestyi Japanissa.

[SWITCH] Bloodstained: Curse of the Moon (2018)

Bloodstained: Curse of the Moon on saavutettu stretch goal kickstartatusta ja vielä julkaisuaan odottavasta Bloodstained: Ritual of the Nightista. Molemmat ovat siis eri aikakausien Castlevaniatribuutteja entiseltä Castlevania-kehittäjältä, Igalta.

[SWITCH] Hyrule Warriors: Definitive Edition (2014/2018)

Alkuperäinen Wii U -julkaisu: 2014
Definited Edition: 2018

Hyrule Warriors on Dynasty Warriors-peli Zeldan teemalla. Tämä on viimein entryni tähän kyseiseen (musou -nimelläkin tunnettuun) sarjaan. Tässä pelisarjojen yhdistelmässä Zeldojen puzzlet ja rauhallisempi pelitempo on saanut huutia, tilalla on aika pelkistettyä, grindausta sisältävää hack 'n' släshiä Zeldoista tutuilla hahmoilla ja tavaroilla.

[PS2] Berserk Millennium Empire Arc: Chapter of the Holy Demon War (2004)

Vaikka Berserkin maailma ja päähahmo on kuin tehty pelejä varten, ei siitä silti ihme kyllä ole olemassa montaakaan peliä. Chapter of the Holy Demon War, joka ei koskaan Nipponin ulkopuolella päivänvaloa nähnyt, on ollut useiden nettikommenttien perusteella se ainoa oikea pelirintaman tribuutti Berserkille. Tähän en osaa ottaa tarkemmin kantaa kun en muita ole pelannut, mutta jos näin todella on, niin harmi, koska tämä oli minusta vain puoliksi hyvä.

[PC] Virtua Cop (1994/1997)

Alkuperäinen julkaisu kolikkopelinä: 1994
Käännetty PC:lle: 1997

Pitkästä aikaa lapsuuden muistoista tuttu peli, jota ei ole tullut pelattua ainakaan pariinkymmeneen vuoteen.

[PC] Hotline Miami (2013)

Meinasin joulukuussa ottaa tämän ygöksen muistinvirkistykseksi ja pohjiksi alle ennenkuin aloitin kakkosta pelaamaan, mutta en sitten jaksanutkaan edetä asennuksesta pidemmälle. Kuten rapsassani taisinkin mainita, on tämä ensimmäinen pelattu jo aiemmin, enkä sitten viitsinyt pelata sitä enää uudestaan. Kakkosen viimeisteltyäni sain siitä kuitenkin sitten lisämotivaatiota palata tämän pariin ja nyt se onkin jo ohi. Pahus.

[PC] Hotline Miami 2: Wrong Number (2015)

Ensimmäisen Hotline Miamin pelasin aikanaan kovasti tykäten, mutta se harmi kyllä loppui lyhyydestä johtuen turhan nopeasti. Onneksi kaikkea enemmän tuova jatko-osa tuli jo vuonna 2015, josta lisää nyt, kun sen sain juuri vihdoin ja viimein pelattua pois alta.

[PCE] Castlevania: Rondo of Blood (1993)

Mitä internetistä olen mielipiteitä joskus Castlevanioista lukenut, niin mystinen Rondo of Blood on tuntunut monesti nousevan ylistävästi esiin. Usein sitä hehkutetaan top kolmeen koko sarjasta, sekä parhaaksi vanhanmalliseksi, lineaariseksi Castlevaniaksi.

[NES] Ninja Gaiden (1988)

HAI! Palataanpa kasarin lopun ja ysärin alun juustoiseen ninjabuumiin, go ninja go ninja go.

[GC] Resident Evil 4 (2005)

Nelosressu toi mukanaan suuria muutoksien tuulia Resident Evil -sarjaan. Nelosen viitoittamalla tiellä pelisarja jatkoikin kolmen osan verran, kunnes tänä vuonna ilmestyneen seitsemännen pelin oli taas aika uudistaa suurin linjauksin jo tutuksi käynyttä kaavaa.

[NES] Mega Man (1987)

Oikeastaan ihan läpällä juuri ennen nukkumaanmenoa laitoin huvikseni ensimmäisen Mega Manin päälle, eikä ollut tarkoitus jäädä tätä mitenkään sen tarkemmin pelaamaan, mutta onnistuinkin läpäisemään pari ensimmäistä summamutikassa valitsemaani tasoa siltä seisomalta ja hinkkaamaan sitten jopa läpi asti parin seuraavan päivän sisällä. Megis pääsi viemään mukanaan.

[NES] Mega Man 2 (1988)

Mega Man 2 on tuntunut monien mielestä olevan aina se paras, jos ei nyt koko sarjasta (X on myös todella suosittu), niin ainakin alkuperäisistä sarjan peleistä. Vaikka 8-bittisen Nintendon Mega Maneja olenkin pienenä ja myöhemminkin hieman pelaillut, niin en silti ole koskaan pelannut ainuttakaan niistä läpi, joten nyt olikin hyvä aika kokea sellainenkin ihme.

[PC] Max Payne (2001)

Se mies jonka ympäriltä tuolit viedään ja jolla ei ole mitään menetettävää.

[SNES] Mega Man X3 (1995)

Megamania "pitkästä aikaa". Jatketaan edelleen X-sarjalla ja vuorossa näemmä hieman ristiriitaista mainetta nauttiva kolmas osa. Oma mielenkiinto oli ennakkoon suhteellisen korkeahkolla mestarillisen ykkösen ja kohtuullisen kakkosen saattelemana.

[SNES] Castlevania: Dracula X (1995)

Vuonna 1993 ilmestyi merkittävä Castlevania-peli, Rondo of Blood. Se jäi Japanilaisten yksinoikeudeksi länsimaissa harvinaisemmalle, TurboGrafx 16-koneelle (PC Engine), eikä nähnyt länsimaista julkaisua kuin vasta 2010 Wiillä Virtual Console-versiona. Ilmeisesti Dracula X:stä odotettiin suoraa Rondo of Bloodin SNES-porttausta, mutta paljastui sittenkin hyvin erilaiseksi ja sensuurikoneen läpikäydyksi. Euroopassa peli julkaistiin jostain syystä nimellä Vampire's Kiss.

[SNES] Contra III: The Alien Wars (1992)

Jos muistelen omaa ala-aste ikäisyyttäni ja pitäisi nimetä niiltä ajoilta jotain tiettyjä pelejä, jotka on jääneet mieleen ja tehneet suuren vaikutuksen, niin Super Probotector (eli Contra 3), on helposti yksi sellaisista nimikkeistä.

[PS1] MDK (1997)

Pelasin aikoinaan kaverin luona PCMASTERRACE-versiota paljonkin ja tykkäsin kovasti, näin parikymmentä vuotta myöhemmin uudelleenpeluun jälkeen täytyy sanoa, että en ihmettele miksi. Vuodet ovat toki MDK:ta jonkin verran koetelleet ja sen aikainen huima tekninen ennennäkemättömyys on enää muisto vain, mutta aika mielenkiintoinen kokemus se oli silti edelleen.

[NES] Journey to Silius (1990)

Journey to Silius on ihan hyvää mainetta nauttiva sidescrolleri hieman Contran tapaan, joka on aikanaan mennyt minulta täysin ohi ja jäänyt pelaamatta.