[PC] Doom: Sigil (2019)

Sigil on Romeron itsensä tekemä uusi episodi Doomiin joka oli oikein miellyttävä kokonaisuus. Kentät oli mielekkäitä ja hyvin Doomimaisia ja Romeromaisiakin, tietty. Uusista musiikeista plussaa. Ihan kiva ilmainen paketti Doomin ystäville ja oikein poiikkeuksellisen viralliselta taholta.

[PC] DUSK (2018)

DUSK on vanhoista klassikkostatuksen omaavista fps-peleistä ideoita ja pelimekaniikkoja lainaava nopeatempoinen fps-peli. Ehkä osoittautui lieväksi pettymykseksi suurien odotusten jälkeen, mutta ihan hyvä se silti oli.

[PC] Trials Fusion (2014)

Vihdoin kaikki radat läpi extremejä myöten, Trials Fusion on osaltani valmista kamaa.

[PC] Doom 2: Eviternity (2019)

Eviternity on megawadi Doom 2:lle, joka kasaa Doomin 25-vuotis synttäreiden kunniaksi 32 uutta leveliä kuuteen episodiin jaettuna. Pelattavaa riittää useiksi tunneiksi eikä haasteessa todellakaan pihistellä.

[PC] Dragon Quest XI (2017)

Ensimmäinen Dragon Questini on nyt takanapäin ja tässäpä siitä hieman mietteitä tuoreeltaan..

[PC] The Messenger (2018)

Ei saakeli, The Messenger oli ihan älyttömän kova peli! Go ninja go ninja go!

[PC] Legend of Grimrock 2 (2014)

Grimrock 2 on ensimmäistä isompi ja monipuolisempi kaikin tavoin, ollen vallan erinomainen jatko-osa.

[PC] Legend of Grimrock (2012)

Nyt kerron Suomalaisen Almost Humanin lapsesta nimeltä Legend of Grimrock, joka teki nykypäiväisemmän näkemyksen Dungeon Masterista, vieläpä erinomaisen hyvin.

[PC] Trials Evolution: Gold Edition (2012/2013)

Olipa kerran Trials HD, joka vei minut vuonna 2009 x360:lla pelaten aikamatkalle. Se oli pirun hauska ja haastava trialointipeli, joka vei mieleni takaisin myöhäisen ysärin kulmille, jolloin pelasin ankarasti Action SuperCrossia ja pari vuotta myöhemmin vielä ankarammin sen jatko-osaa, Elasto Maniaa.

[PC] Bulletstorm Lite (2011/2017)

Alkuperäinen julkaisu: 2011
Remasterointi Full Clip/Lite -versioina: 2017

Bulletstorm jäi minulta aikanaan välistä muiden "kiireiden" vuoksi. Se kiinnosti minua konseptinsa vuoksi eikä sen takana olevat Painkilleristä tutut tekijätkään haitanneet, päin vastoin. Vaan silti se pelaamatta jäi jonka jälkeen unohdin sen olemassaolon pitkäksi aikaa. Viime vuonna Epic koki aiheelliseksi remasteroida Bulletstormin joka antoi minulle tarpeeksi hyvän syyn hypätä nyt näin jälkikäteen sen pariin kokemaan, mistä olin jäänyt aiemmin paitsi. Tämä pelaamani Originin Lite-versio eroaa Steamissa myytävästä Full Clipistä pääasiassa moninpelin puuttumisen verran.

[PC] Fallout 3 (2008)

Fallout uudistui kolmannessa osassaan rankasti vuonna 2008 ja vaikka muutokset jakoivatkin pelaajien mielipiteitä, taisi se yleinen vastaanotto olla enemmän sielä positiivisen puolella, arvosteluissakin pärjäsi hyvin. Minäkin siitä tykkäsin silloin kun alkuperäisiä en juurikaan ollut pienempänä pelaillut, niin eivät uudistuksetkaan tuntuneet minulle niinkään pyhäinhäväistyksiltä. Juuri lopetuksen saanut uudelleenpeluu maistui enää puoliksi hyvin.

[PC] South Park: The Stick of Truth (2014)

South Parkin lisenssillä varusteltu roolipeli vuoropohjaisilla taisteluilla? Kuulostaa vitsiltä, mitä se toki tavallaan vähän onkin, mutta homma toimii.

[PC] Mass Effect 3 (2012)

Mass Effect -trilogian kolmas osa oli ollut tarkoituksenani pelata jo pitkään. Olin pelannut kaksi ensimmäistä osaa jo kahdesti, niin olihan se jo aikakin nähdä, miten Shepardin ja Reapereiden tarina oikein lopulta paketoidaan. Odotin entistä parempaa pelattavuutta ja erinomaista scifioopperaa, mitä kyllä sainkin, mutta ei se kokonaisuus silti ollut ihan niin moitteeton mitä toivoin.

[PC] Batman: Arkham City (2011)

Kevät tuli lumi suli bätmän sano pulipuli. Elikkäs nyt jatkoa messevälle Arkham Asylumille.

[PC] Batman: Arkham Asylum (2009)

Nanananana jne. Rockstarin uudehko ja edelleen eläväinen Arkham-sarja alkoi vuonna 2009 Arkham Asylumista, joka on edelleen yksiä parhaiten arvosteluissa pärjänneistä supersankaripeleistä. Arvostelumenestyksestä supersankaripelin ominaisuudessa se piti muutaman vuoden hallussaan jopa guinness-ennätystä, ennenkuin sen tittelin nappasi itselleen, mikäs muukaan kuin jatko-osa Arkham City.

[PC] Deus Ex: Mankind Divided (2016)

Johtuen mainiosta Human Revolutionista (etenkin Director's Cutista), odotukseni Mankind Dividediä kohtaan olivat korkealla. Vaikka tämä ei ihan yhtä kovaa lopulta kolahtanutkaan kuin edeltäjä, oli Jenssenin paluu silti oiva peli.

[PC] Quake: Arcane Dimensions (2016)

Modikatsauksesta pitkästä aikaa, päivää. Arcane Dimensions on ykkösQuakelle tehty modi, joka pääasiassa lisää uusia kenttiä, mutta niiden ohella tuo myös uusia vihollisia, aseita ja parannuksia itse engineen.

[PC] SiN (1998)

Syntisessä SiNissä olisin suuresti kaivannut Half-Lifen tapaan mykkää päähahmoa. Ritual yrittää tässä toistaa Dukesta tuttua aukomista suulaalla kovanaamahahmolla, mutta liian myöhään ja tökerösti, Bladen ja muiden päälliköinti otti pelin aikana kovasti voimille.

[PC] Return to Castle Wolfenstein (2001)

RTCW sai ensimmäisenä kunnian jatkaa Wolfenstein-sarjaa vuonna 1992 nähtyjen Wolfenstein 3D:n ja Spear of Destinyn jälkeen. Aikaa oli näistä ehtinyt kulua lähes vuosikymmen ja täytettävät saappaat olivat luonnollisesti isoa kokoa.

[PC] Full Throttle Remastered (1995/2017)

Alkuperäinen julkaisu: 1995
Remasteroidun version julkaisu: 2017

Full Throttlekin on lapsuudesta tuttu peli. Vakuutuin aikanaan sen demoversiosta suuresti ja vähän myöhemmin sain haltuun kokoversionkin, mutta läpi asti en sitä kuitenkaan ikinä pelannut. Näin vuosikymmenien jälkeen, viime vuonna ilmestyneen Remastered-version kanssa oli vaivaton tarttua tähän klassikkoon pitkästä aikaa ja pelata se oikeasti viimeinkin läpi.