[PC] Dragon Quest XI (2017)

Ensimmäinen Dragon Questini on nyt takanapäin ja tässäpä siitä hieman mietteitä tuoreeltaan..

[PC] Bulletstorm Lite (2011/2017)

Alkuperäinen julkaisu: 2011
Remasterointi Full Clip/Lite -versioina: 2017

Bulletstorm jäi minulta aikanaan välistä muiden "kiireiden" vuoksi. Se kiinnosti minua konseptinsa vuoksi eikä sen takana olevat Painkilleristä tutut tekijätkään haitanneet, päin vastoin. Vaan silti se pelaamatta jäi jonka jälkeen unohdin sen olemassaolon pitkäksi aikaa. Viime vuonna Epic koki aiheelliseksi remasteroida Bulletstormin joka antoi minulle tarpeeksi hyvän syyn hypätä nyt näin jälkikäteen sen pariin kokemaan, mistä olin jäänyt aiemmin paitsi. Tämä pelaamani Originin Lite-versio eroaa Steamissa myytävästä Full Clipistä pääasiassa moninpelin puuttumisen verran.

[SWITCH] The End is Nigh (2017)

Edmund McMillenin nimeä hyvien pelien creditseissä ei voine pitää enää kenenkään mielestä sattumana. Makuasiat toki sikseen, eikä miehen pelit tietenkään ihan kaikille uppoa, mutta suksee on viimeisen vuosikymmenen aikana ollut melkoista. Hänellä on ilmeisen hyvä putki päällä pelinteon saralla, joka käsittää esimerkiksi semmoisia nimiä kuin Super Meat Boy, The Binding of Isaac ja nyt viimeisimpänä The End is Nigh.

[PC] Getting Over It with Bennett Foddy (2017)

Mies, ruukku ja hakku vastaan ruudun toisella puolella kiroileva pelaaja hiirensä kanssa. Pelin tekijä itse kuvailee peliä Steamissa näin: "A game I made for a certain kind of person. To hurt them."

[SWITCH] The Elder Scrolls V: Skyrim (2011/2017)

Hyvinhän se "vanha kunnon" Skyrim Switchilläkin pelitti. Ulkokuoresta on tietenkin jouduttu koneen tehoista johtuen tekemään pieniä uhrauksia, mutta fps on vakaa ja latausajat kohtuullisia. Bugisuudestakaan ei olla tingitty, mutta se tuskin yllätti ketään.

[PC] kuso (2017)

Mikä onkaan kuso? kuso on hieman kökön näköistä, mutta äärettömän hyvää ja kismittävän vaikeaa tasoloikintaa. Se on myös jatko-osa pelille nimeltä LOVE, mutta sitä en ole itse koskaan pelannut. Vielä.

[SWITCH] Super Mario Odyssey (2017)

It's a mee.

[SWITCH] Thumper (2016/2017)

Thumper on haastava ja nopeatempoinen rytmipeli, myös oikein jeppis sellainen. En tiedä mistä peli oikeasti kertoo, tuskin mistään, mutta ainakin peluussa olevalla koppakuoriaisella on varsin psykedeelinen meininki.

[3DS] Metroid: Samus Returns (2017)

Nintendo helli meitä Metroid-faneja tämän vuoden E3:ssa ei vain yhdellä, vaan jopa kahdella metukkajulkistuksellaan. Viimeinkin oli pitkästä aikaa tulossa ihan oikeaa Metroidia spinoffien sijaan. Nyt toinen näistä julkistetuista on ilmestynyt ja ainakaan minua se ei pettänyt. Ei laadullisesti eikä siinäkään mielessä, että se on jälleen remake samasta pelistä, jota AM2R ehti uudelleenversioida vuosi sitten.

[PC] Prey (2017)

Nyt on uusin Prey takana. Sitä vuoden 2006 Preytä pelasin aikanaan hieman, mutta en muista siitä enää mitään enkä tainnut kovin pitkällekään päästä ennen tylsistymistäni. Tällä uudella Preyllä ei kuitenkaan ilmeisesti ole mitään yhteyttä siihen aikaisempaan samannimiseen peliin, eikä sen vuonna 2014 peruutetun jatko-osankaan kanssa. Näiden sijaan tämänkertainen Prey on tehty paksut System Shock-lasit silmillä.

[PC] Diablo 3: Rise of the Necromancer DLC (2017)

Vanha kunnon Diablo teki sen taas. Pitkään olin turvallisesti "katkolla", eikä alkuvuoden Anniversary Eventtikään saanut minua jäämään sen enempää pelailemaan, mutta Necromancerin dlc siinä onnistui.

[SWITCH] Shovel Knight: Specter of Torment (2017)

Vaikka internetin väki toista mieltä laajalti onkin, niin minun mielestä edellinen Shovel Knightin dlc oli pieni pettymys, eikä vähiten kömpelön Plague Knightin takia. En siksi ollut etukäteen niin innoissani tästä seuraavasta lisäristä, vaikka pelattavana hahmona esiintyykin viileä viikatemies Specter Knight.

[SWITCH] Shovel Knight: Plague of Shadows (2015/2017)

Shovel Knightin ensimmäinen delsu on Plague of Shadows. Päähahmona nähdään peruspelistä tuttu Plague Knight -alkemisti vaihtoehtoisessa juonikuviossa.

[SWITCH] Shovel Knight: Shovel of Hope (2014/2017)

En ollut lapioritarin kiiltävissä pöksyissä ensimmäistä kertaa. Ensimmäisen läpipeluun suoritin PC:n puolella joitain vuosia sitten Shovel Knightin ollessa vielä uudehko peli, mutta ostin tämän hyvillä mielin uudestaan Switchillekin. Halusin vilpittömästi tukea pelin tehnyttä Yacht Club Gamesia ja samoin Switchiä, jonka kätevästä käsi/tv-konsolihybridi-ideasta olen tykännyt todella paljon. Shovel Knightista oli jäänyt edellisellä pelikerralla todella hyvät fiilarit, eikä uusintapeluu kuulostanut yhtään pöllömmältä idealta.

[SWITCH] The Legend of Zelda: Breath of the Wild (2017)

Make Zelda great again, sanoi Nintendo ja uudisti Zelda-sarjan kaavaa todenteolla pitkästä aikaa. Breath of the Wild on minusta paras Zelda koskaan ja samaten hyvin todennäköisesti tämän vuoden paras peli, jos ei ihmeitä loppuvuodesta tapahdu. Ainakin tällä hetkellä vielä myös tuntuu, että saattaisi olla yksi kaikkien aikojen peleistäkin. Great success.

[PS4] Nioh (2017)

Rumasti voisi sanoa, että Nioh on Team Ninjan Dark Souls -kopio muinaisen Japanin teemalla. Se kertoo paljon siitä millainen Nioh oikeastikin on, mutta koko totuutta siitä ei saa. Vaikka itse gameplay onkin erittäin Soulssimaista, on Nioh muuten aika erilainen kokemus.

[PC] Diablo 3: Darkening of Tristram (Diablo 1 20th Anniversary Event) (2017)

Ensimmäisen Diablon kanssa vietettiin vähän aikaa sitten parikymppisiä ja Blizzard loi merkkipäivän kunniaksi alkuperäisen Diablon "remaken" kuukauden kestävän eventin muodossa kolmosboloon, ilmaiseksi kaikille Reaper of Soulsin omistajille pelattavaksi.