Alkuperäinen julkaisu: 2011
Remasterointi Full Clip/Lite -versioina: 2017
Bulletstorm jäi minulta aikanaan välistä muiden "kiireiden" vuoksi. Se kiinnosti minua konseptinsa vuoksi eikä sen takana olevat Painkilleristä tutut tekijätkään haitanneet, päin vastoin. Vaan silti se pelaamatta jäi jonka jälkeen unohdin sen olemassaolon pitkäksi aikaa. Viime vuonna Epic koki aiheelliseksi remasteroida Bulletstormin joka antoi minulle tarpeeksi hyvän syyn hypätä nyt näin jälkikäteen sen pariin kokemaan, mistä olin jäänyt aiemmin paitsi. Tämä pelaamani Originin Lite-versio eroaa Steamissa myytävästä Full Clipistä pääasiassa moninpelin puuttumisen verran.
Toiminta tuntui olevan ihan menevää ja peli näytti oikeastaan todella hyvältä. Tässähän porkkanana on se, että tapot pisteytetään ja niillä pisteillä voi sitten ostaa aseisiin panoksia ja parannuksia. Luovuus palkitaan kun kentissä on kaikennäköistä ansaa mihin niitä vastustajia voi potkia tai sähkölassolla vetää sen perinteisen pyssyttelyn lisäksi. Tämä pisteytysprosessikin tuntui ihan mielenkiintoiselta viritykseltä perinteisestä fps:stä poikkeamiseen. Vedettyjen ja potkittujen vihollisten lentorata on maustettu astetta lennokkaammalla fysiikalla ja vieläpä hidastetussa ajankulussa, jolloin on aikaa tehdä näihin myös komeita headshotteja tai mitä miten sitten lystääkään.
Toimintaosio kun on ihan kohtuullisesti hanskassa, niin vastapainoksi harmittelin hyppimisen puuttumista ja ärsyttävän lapsellista ja vanhanaikaista, "äijämäistä" Duke Nukem -kiroiluhuumoria, joka ei tainnut hymyilyttää kertaakaan koko pelin aikana. Välivideoita en jaksanut loppupuolella enää katsoa kun dialogi vaan kävi niin myötähävettäväksi kamaksi, että pelaamisen aikana kuultavat herjat saivat riittää. Kuulostan tosikolta mikä on varmaan osin ihan tottakin, mutta onhan tämän huumori nyt melko ala-arvoista kamaa. Lainaan muutamia helmiä esimerkiksi:
- "Yeah?..Well go fuck yourself! You shitpiles give chase I will kill your dicks!"
- "Here comes Butterdick Jones and his heavenly asshole machine!"
- "Well, now, hold yer dick for one second, ya fungle rimjob!"
- "Cock-fucker-rimjob-piece-of-shit!"
Tuon "huumorin" alussa vielä kesti, kun pelaaminen muuten oli ihan mukiinmenevää, mutta kyllä tähän sitten kyllästyi pelillisestikin jossain vaiheessa aika rankastikin. Kunhan pelihahmot pysyivät hiljaa, tuntui tämä ensimmäisellä puolikkaallaan ihan mojovalta ja aavistuksen erilaiselta räiskinnältä, mutta valitettavasti se fiilis ei kantanut ihan loppuun. Vaikka uusia aseita tulee tasaisesti lisää, tuntui vaihtelua olevan turhan vähän ja kenttien jatkuva ahtauskin kyllästytti. Pelasin tämän kyllä läpi, mutta viimeinen kolmannes kävi aika työlääksi pakkopullaksi, missä pelaaminen ei enää kovin hauskaa ollut.
Tämä olisi minusta huomattavasti hyötynyt Painkillerin tai uuden Doomin kaltaisesta liikkuvuudesta ja siihen kannustamisesta. Nyt tässä oli jonkin verran Gears of War -fiilistä, kun ramboilu tiesi helposti kuolemaa eikä pystysuunnassa liikkumavaraa juuri ollut hyppyjen puuttuessa. Tehokkainta oli pysytellä esteiden takana sähköruoskaa heilutellen ja pyssyjä käyttäen, mikä kävi nopeasti tylsäksi verrattuna bunnytteluun ja monipuolisiin kenttiin, missä seinän takana odottelu ei tuonut energioita täyteen, vaan niissä auttoi enemmän se juurikin aktiivinen liikkuminen.
Harmi, Painkiller oli minusta kokonaisuutena huomattavasti parempi. Tämä tuntui alkuun ihan mukiinmenevältä, mutta loppufiilikset kyllästymisen päätteeksi eivät ole kovin mairittelevat.
