Ja nyt hirviöjahtia Yharnamissa.
En ollut jostain syystä niin innokas pelaamaan Bloodbornea uudestaan. Se oli minusta ekalla läpipeluukerralla ilmestymisvuotenaan erinomainen, mutta silti jostain kumman syystä sen uudelleen aloittaminen ei tuntunut ajatuksena hirveän mielekkäältä. En tiedä miksi näin. Mutta kunhan otin ohjaimen käteen ja aloitin sen pelaamisen, niin tuota tunnetta ei kauaa kestänyt. Olihan se ihan järjettömän hyvä peli taas.
Bloodbornessa on piristävästi omat, paikoittain isotkin eronsa Souls-sarjaan, mutta kyllähän se tarpeeksi tuttu silti on, että tuntee olevansa sen parissa "kotona". Sen tunnelmallinen ja upea visuaalinen tyyli ja maailma on vertaansa vailla ja kestää vertailua unenomaiselle Dark Souls ykkösellekin. Olisikohan tässä jopa sarjan paras pelimaailma? Ja ehkä paras soulsborne-peli muutenkin? Hyvin vaikea sanoa, mutta sanoisin, että mahdollisesti.
Delsukin tähän oli vuosien saatossa tullut ja se oli jäänyt aiemmin pelaamatta, niin otin senkin nyt samalla haltuun. Loppualueena toimivaa vähän tympeää murloc-kalapaikkaa lukuunottamatta se olikin oikein mainio ja yllättävän pitkäkin. Delsun vika bossi taisi olla vaikein bossi minulle koko pelissä, mutta kaatuihan sekin sitten onneksi lopulta.
Ainoa "isompi" nillittämisen aihe minulla Bloodbornessa on oikeastaan se helttipotujen grindaaminen, mitä oli vähän pakko välillä harrastella. Loppupuolella se alkoi tuntumaan vähän typerältä ja turhalta pakolliselta työltä, sitä kun ei Soulsseissa tarvitse tehdä. Mutta muuten en aio valitella tästä enempiä. On se vaan erinomainen peli.
Shiiiiet, 4/5 läpäisty offline soulsborne-kimarastani Nyt on enää sitten jäljellä se ihka ensimmäinen Demon's Souls, josta koko sarja (tai jopa genre) sai alkunsa vuonna 2009. Tätä kirjoittaessa sen pelaaminen onkin edennyt jo ihan hyvään vaiheeseen, joten eiköhän sekin saada kunnialla läpi.
