Kaikkihan varmasti jo tiesikin, että Final Doomhan ei ole (tai ollut aikanaan) uusi Doom-peli, vaan stand-alone lisälevelipaketti Doom 2:n enginellä. Kaksi jättimäistä 32:n mapin episodia sisältäen ja molemmat eri tekijöiltä. Huomionarvoista on, että id ei ole ollut osallisena kummassakaan Final Doomin episodista, vaan molemmat pätkät on ulkopuolisten tahojen aikaansaannoksia, id:n hoitaessa vain julkaisun ja laadunvalvonnan roolia.
Olen Final Doomin pelaamisen jättänyt aina suosiolla väliin, koska olen ajatellut sen olevan "vain" uusia leveleitä vanhaan peliin, eikä ole paketti sitten sinällään koskaan juurikaan sen takia yhtään kiinnostanut. Vaan härkää sarvista, ajattelin vähän aikaa sitten. Pakko kai se on pelata, kun lähes kaikki muutkin klassiset Doomit olen nyt tahkonnut. Sehän on kuulemma aika vaikeakin.
Pelattavaa on siis yhteensä aikamoinen läjä, periaatteessa pituus on kuin Doom 2 kahdesti, mutta vaikeampana, niin katsoin paremmaksi ensimmäisen osion, TNT: Evilutionin, pelattua halkaista tämän bloggauksenkin kahteen osaan.
Alunperin TNT:n piti ilmestyä harrastelijaporukalta ilmaiseksi jaettavaksi internettiin, mutta muutamaa päivää ennen julkaisua id otti projektin siipiensä alle. Myöhemmin saatiin toinen osa, The Plutonia Experiment eräältä Casalin veljesparilta valmiiksi, ja näin Final Doom oli kasassa.
TNT:n levelit on aika vaihtelevia tasoltaan ja pituudeltaan, kuten olettaa saattaa. Myöskään mitään selkeää jatkumoa kentissä ei ole ja teemat tuntuivat vaihtelevan hieman kuin Painkillerissä ikään. Pääasiassa kentät on isohkoja ja varsin laadukkaita, että siltä osin pelaaminen oli ihan mielekästä. Muutama kehnompikin kenttä löytyy kuten myös lyhyempiä rykäisyjä, mutta paketti oli kuitenkin sen verran tiivis ja laadultaan kelvollinen, enkä ehtinyt Doomailuun tässäkään kyllästyä.
Ultra-Violencella tuli pelattua, ja alkuun tuntui reippaasti vaikeammalta kuin "oikeat" Doomit. Tähän ei hermot millään riittäneetkään sillä tähänastisella "ei välitallennuksia kenttien välillä" -tapaani Doomeissa. Alkuun sitä yritinkin, mutta en vain pystynyt montaa kenttää, haastekäyrä on ainakin minulle turhan korkealla ja kentät liian pitkiä, että olisin pystynyt ilman paikkojen rikkomista läpi asti niin pelata.
Vaikka uusia vihollisia tai aseita ei paketissa olekaan, niin TNT:n kentät sisältävät kuitenkin muutamia ennennäkemättömiä tekstuureja ja todella hyvän uuden soundtrackin.
Tulihan se lopun sarvipääkin kohdattua ja peitottua, hetken hieromisen jälkeen. Viimeinen taistelu on hyvin samanlainen kuin Doom 2:ssa, joka samanaikaisesti oli niin pettymys kuin iloinen yllätyskin. Ihan kelvollinen episodi, seuraavaksi sitten The Plutonia Experimentin pariin, joka on kuulemma vieläkin vaikeampi.
