[PC] Painkiller: Battle Out of Hell (2004)

Jo heti seuraavana päivänä Painkillerin läpäisyn jälkeen laitoin ensimmäisen lisärin tulille. Yksinkertaisesti, nälkä jäi ja lisää oli samantien saatava.

Tämänkin olin joskus aikoinani läpi pelannut, mutta mitään muistikuvia ei tästä etukäteen oikein ollut, paitsi että tässä oli joku erikoinen huvipuistoleveli vuoristoratoineen ja WW2-aiheinen kenttä, joiden uudelleennäkemistä odotin ennakolta kovin.

Battle Out of Hell tuo uuden alkuperäistä juonta jatkavan kampanjan, jossa kymmenen uutta teemoiltaan hyvin vaihtelevaa leveliä, kaksi uutta asetta ja tietysti myös uusia vihollisia. Kuten arvata saattaa, on tämä lisäri hyvin pitkälti sitä aivan samaa mitä alkuperäinen Painkillerkin, mutta lähtökohtaisestihan se ei ole järin huono asia.

Emopelin hyvä flow tuli minusta muunmuassa juuri siitä, että viholliset ovat heikkoja ja ne tappaa vaivattomasti ja nopeasti. Heti ensimmäisen kentän orpokodin riivattuja lapsia saa ampua haulikolla useaan kertaan ennenkuin kuolla kupsahtavat, joka aiheutti välittömästi pienen shokin. Tässä lisärissä tulee vastaan myös lentäviä vihollisia, joiden poissaoloa emopelissä kiittelin kovasti. Onneksi heikot jalan liikkuvat viholliset ovat kuitenkin kaiken kaikkiaan yleisimpiä ja se hyvä lahtausfiilis on vihollisten osalta hyvin pitälti koko ajan olemassa. Myös molemmat uudet aseet ovat ihan hyviä lisäyksiä, liekinheitintä ja erityisesti jotakin zoomailtavaa pyssykkää kaipailin jo vanillassa, ja nyt semmoiset onneksi löytyy.

Toinen uusista aseista ampuu monta pienempää
vaarnaa kerralla

Levelit ovat edelleen vaihtelevia aiheiltaan, mutta myös entistäkin vaihtelevampia laadultaan. Jälkimutuiluna sanoisin, että noin puolet oli aika mitäänsanomattomia.

Onneksi muutamia varsin vaikuttaviakin hetkiä löytyy. Mainittakoon esim jo mainittu huvipuistoleveli, joka ulkoasultaan on todella vänkä ja erikoinen. Sitten löytyy WW2-aiheinen Leningrad, joka myös lieni helposti lisärin lempikenttäni. Intensiivisessä Leningradissa taistellaan tankkeja ja zombiesotilaita vastaan kaikkien tunteman Neuvostoliiton kansallislaulun säestämänä, joka tuo tähän todella jännän fiiliksen. Vielä mainittakoon se ensimmäisen kentän aavemaisen orpokodin ulkopuolella olevalta suolta alkava pelin aloitus, joka on varsin hieno ja tunnelmallinen. Harmillisesti tyylirikko tapahtuu lähes samantien kun sisään mennään ovien kohdilta yllättäen teleportaten, eikä ovea avaamalla.

Eipä tästä sen kummempia, odotin valitettavasti enemmän, mutta kyllähän tämän mielellään läpi pelasi. Aika tasapaksu lisäri, josta löytyy hetkensä. Niitä oikeasti hyviä hetkiä ei vain valitettavasti ole kovin montaa.

Painkillerillehän on julkaistu tämän lisärin lisäksi neljä itsenäistä lisäriä vuosina 2007-2012, jotka eivät vaadi emopeliä toimiakseen. Näihin en ole koskaan aiemmin ehtinyt koskea, joten pitää katsoa joskus josko niitäkin pelaisi. Voi kyllä olla, että PK-hammasta pitää kolottaa aikalailla, sillä näiden nimikkeiden Metacritic-pisteet laahaavat aika pohjalukemissa.