TNT oli näemmä vasta lämmittelyä, The Plutonia Experiment on selkeästi tehty vaikeus edellä, sisältäen todella haastavia leveleitä. Kentissä on pääasiassa aika maltillisesti vihollisia (Doom-mittarilla), mutta niiden sijoittelu ja pelaajan yllättäminen housut kintuissa arvaamattomilla ansoilla, tekevät tästä todella haasteellisen.
Plutonia on tehty ainoastaan kahden ihmisen voimin, ja vain neljän kuukauden aikana. Tämän luulisi näkyvän laadussa, mutta Plutonia pitää tasonsa hyvin. Pääasiassa kentät on kompaktin kokoisia, semisimppeleitä ja hyvin suunniteltuja. Vaikkakin loppua kohden levelien koot hieman suurenevat ja ehkä noin viimeisellä kolmanneksella muuttuvat vähän työläämmiksi. Sanoisin silti, että tämä oli parasta official-Doomia koskaan tähän asti. Vihollisia ei viljellä massiivisia määriä kaikkialla niinkuin TNT:ssä hieman oli tapana, vaan niitä isketään päälle isoissa ryppäissä aina paikoittain, kun pelaaja sitä vähiten (tai sitten eniten) osaa odottaa. Ansat, ne ansat.
"Oikeissa" Doomin episodeissa muita minioneita henkiinherättävä Arch-Vile on aika harvinainen ja pelätty vihollinen. Plutoniassa kyseiseen hahmoon törmää jo heti ekassa levelissä ja varmaan jokaisessa sen jälkeenkin, useampia per kenttä. Ovat siis aika perusvihollisia tässä, kuten esim. Baron of Hellitkin. Vastaavasti niitä tavallisia pistooli- ja haulikkovihollisia tuntui olevan ennätyksellisen vähän suhteessa vihollismäärään, kun taas Chaingun-ukkeli on saanut tässä selkeän noston.
Paine tuntuu olevan koko ajan päällä ja uusille alueille siirtymistä tekee aina harkiten ja vähän varovaisesti liikkuen, koskaan kun ei tiedä, mistä joku triggeri laukaisee ovet tai teleportit auki, sulkien pelaajan suuren hirviölauman armoille.
Kaikki kunnia Ultimate Doomin neljännen episodin erittäin tiukalle alulle, mutta en sinällään silti jäänyt kaipailemaan senkaltaista ammustensäästelyhelvettiä, niin palkitsevaa kuin siitä selviäminen lopulta olikin. TNT:ssä, kuin Plutoniassakaan ei vaikeus tule siitä että panokset tai helttipaketit loppuisi kesken, vaan kyllä niitä jaellaan ihan riittävän tuntuisesti kaikkialla.
Episodin finaalissa kohdataan taas se vanha tuttu sarvipää, tällä kertaa Cyberdemon seuralaisenaan. Useampi yritys siihen jälleen meni, mutta suhteellisen nopeasti se lopulta kuitenkin kaatui. Yllättävää kyllä, TNT:n viimeisessä kentässä taisin tuskastua jopa hieman enemmän.
Hieman jäin kaipailemaan uutta soundtrackia TNT:n tavoin, sillä Plutoniassa tuntui olevan aika pitkälti ne samat erittäin tutut värssyt, mitkä on kuultu ennenkin. Uusia tekstuurejakaan ei tainnut juuri näkyä.
Nyt on Final Doom vuorostaan paketissa, ja varsin hyvä paketti se olikin. Tätä menoa alkaa loppua Doomit pian kesken.
