Tämä on retropeliblogina alkanut, mutta ajan myötä muovautunut kaikkien aikakausien kattavaksi pelipäiväkirjablogikseni. Motivoinnin ylläpitämiseksi kesken jääneistä peleistä raportointi kielletty. Vanhempia pelejä koskevissa jutuissa saattaapi olla spoilereita, mutta yritän välttää niitä yhtään uudempien kanssa. Huonoa suomea on sentään kaikissa.
maanantai 27. marraskuuta 2017
[PC] LOVE (2014)
Aiemmin pelaamani kuso oli siis jatkoa tämänkertaiselle LOVE:lle. Katsotaanpa mihin asti on omena puusta tässä tapauksessa pudonnut.
Ei kauas, selkeästi on molemmat samasta puusta veistetty. kuso pyöri 30fps:n sijaan tuplavauhdilla ja sisällöllinen tuntuma oli ehkä vähän tätä napakampi. Pelillisesti kuin ulkonäöllisestikin ovat kuitenkin hyvin samanlaisia.
Valitsin vaikeustasoksi oletuksena olleen Arcade Moden, jossa oli rajatut 100 elämää käytettäväksi pelin kuudentoista kentän läpäisyä varten. Uskottelin itselle, ettei se voi olla mitenkään liian vaikea rasti, kun sitä ensimmäisenä vaihtoehtona ehdotetaan. Onneksi satuin olemaan oikeassa, sillä jo toisella yrityksellä pääsin maaliin asti ja elämiäkin jäi käyttämättä huimat 41kpl.
Ensimmäinen runi meni pieleen loppupuolella olevassa jääkentässä, kun jäädyin checkpointin laittamisen kanssa, asettamalla sen erittäin typerästi, joka tiesi kuolemisen jälkeen välitöntä uutta kuolemaa aina uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Jossain vaiheessa peli spawnasi minut takaisin kentän alkuun, mutta tein tyhmänä saman virheen välittömästi uudestaan ja niinpä elämäni loppuivat kesken. Äsh.
Pelillisesti ajateltuna sitä checkpointtia ei ehkä olisi saanut olla mahdollista laittaa siihen mihin sen laitoin, koska se mahdollisti tällaisen tilanteen. Toisaalta taas tunsin itseni niin tyhmäksi, kun vieläpä kahdesti tämän tein lainkaan virheestä oppimatta. Se oli puhdas facepalmauksen paikka joka edelleen hävettää. Onneksi kenekään ei tarvitse tietää.
Seuraavalla runilla sain siis paketin kunnialla kasaan ja yllättävän paljon jäi vielä pelivaraa arcademoodin rajattujen kuolemienkin kanssa. LOVE ei ollut ihan niin viimeistellyn ja vaihtelevan oloinen mitä kuso, mutta on silti ihan kelpo tapaus noin puolen tunnin välipalana ollessaan. Molempi parempi, mutta jatko-osa on helposti näistä kahdesta valitani.