Mass Effect -trilogian kolmas osa oli ollut tarkoituksenani pelata jo pitkään. Olin pelannut kaksi ensimmäistä osaa jo kahdesti, niin olihan se jo aikakin nähdä, miten Shepardin ja Reapereiden tarina oikein lopulta paketoidaan. Odotin entistä parempaa pelattavuutta ja erinomaista scifioopperaa, mitä kyllä sainkin, mutta ei se kokonaisuus silti ollut ihan niin moitteeton mitä toivoin.
Mass Effect 3 alkaa lupaavasti, kun Reaperit hyökkää hirvittävällä tuholla maahan. Innostuin heti tämän komeasta aloituksesta, missä otettiin välittömästi luulot pois ja näytettiin mihin Reaperit kykenevät ja että ykkösestä asti ollut Reapereiden uhka on viimein konkretisoitunut pahimmalla mahdollisella tavalla. Reaperit näyttää ja etenkin kuulostaa varsin päheiltä, mutta ovat sen lisäksi mojovan tuhovoimaisia. Valitettavasti vain komeahkon alkukohtauksen jälkeen alkanut juonen vatulointi ihmetyttää. Shepard ja muutamat muut otti asian vakavasti, mutta muiden lähes haukotellessa asialle, paniikki ja kiire tuntui loppuvan kuin seinään.
Luonnollisesti "kaikki peliin" -päätösosassa on keskitytty aiempaa enemmän taistelemiseen kuin varsinaiseen roolipelaamiseen tai keskusteluihin, mutta tässä sitä taistelua oli minusta jo kyllästymiseen asti. Ykkönen oli minusta aika täydellisesti balanssissa, kakkonen oli selkeästi toimintapainotteisempi ja suoraviivaisempi, mutta silti oikein mainio, kun taas kolmonen vetää entistä enemmän mutkia suoriksi ja taistelu on nyt peluutuksesta selkeällä etusijalla. On tässäkin onneksi edelleen niitä mahdottomia päätöksiä ja ikäviä tilanteita, mutta peluusta huomattavasti suurin aika tuntuu kuluvan kentällä röpötellessä niitä samoja vihollisia uudestaan ja uudestaan.
Maailmanlopun tunnelma ja epätoivon hetket on parhaimmillaan oikein muikeaa ja pelin isot kuviot moraalisine dilemmoineen on tässäkin kiehtovia. Hienoa on, että tärkeitäkin hahmoja uskallettiin pelin aikana tappaa, mutta niihin reagointi jäi harmillisesti pelin puolesta vähän puolitiehen. Mass Effect 3 oli minusta kokonaisuutena trilogian heikoin osa, mutta oli se pelinä silti jeppis-kamaa ja huippuhetket pelattavuuden ohella oli mahdollisesti jopa sarjan parhaimmistoa.
Shepardin ja Reapereiden taru on siis viimein minunkin osalta paketissa. Mass Effect jatkui seuraavaksi täysin uudistuneessa Andromedassa ilman Reppejä ja Sheppeä. Se epäilemättä tulee joskus pelattua, mutta ihan näin lähtökohtaisesti tuntuu oudolta ajatella Mass Effectiä ilman näitä tutuimpia pääaineksia.
Kuvitteellinen lakki nousee päästä ja käsi menee lippaan, Mass Effectin trilogia oli hieno pelisarja ja peleissä nähty maailma hahmoineen ja tarinoineen oli mielenkiintoista seurattavaa. Shepard (joka on punapäinen nainen) on myös ainakin minulle yksi pelihistorian muistettavimpia hahmoja.
