Tämä on retropeliblogina alkanut, mutta ajan myötä muovautunut kaikkien aikakausien kattavaksi pelipäiväkirjablogikseni. Motivoinnin ylläpitämiseksi kesken jääneistä peleistä raportointi kielletty. Vanhempia pelejä koskevissa jutuissa saattaapi olla spoilereita, mutta yritän välttää niitä yhtään uudempien kanssa. Huonoa suomea on sentään kaikissa.
maanantai 30. huhtikuuta 2018
[PC] Batman: Arkham City (2011)
Kevät tuli lumi suli bätmän sano pulipuli. Elikkäs nyt jatkoa messevälle Arkham Asylumille.
Kun Arkham Asylum nimensä mukaisesti keskittyi mielisairaalaan ja sen ympäristöön, kasvoi Cityssä pelialue niin ikään nimensä mukaisesti kaupunkiin. Vaikkei kyseinen kaupunki nyt mitään GTA-kokoa olekaan, on siinä pinta-alaa silti ihan sopivasti.
Arkham City on kaikin tavoin isompi peli kuin edeltäjänsä. Tehtäviä, kerättävää, hahmoja, pahiksia, leluja, arvoituksia, yksinkertaisesti kaikkea on enemmän ja paremmin tehtynä. Pelialue on tällä kertaa paljon isompi, avoimempi ja vapaammin edettävissä, mikä tosin aiheuttaa sen, että ykkösestä tuttu tiivis rytmitys on pakostakin kärsinyt, kun kaikkialla on aina jotain jännää tutkittavaa ja vapaaehtoista tehtävää. Jotkut tykkää, toiset ei. Muotoillaan asia nyt vaikka niin, että minua se ei haitannut.
Tällä kertaa pelattavia päähahmoja on kaksi. Vaikka toisena hahmona olevan kissanaisen osuudet onkin lyhyitä ja tavallaan ihan tervettä vaihtelua, niin pakotettu hahmonvaihto tuntui aina jotenkin vähän ikävältä. Vaikken tästä ominaisuudesta niin välittänytkään, niin opin kyllä elämään asian kanssa. Se suurin shokki tulikin heti alussa, kun kissanainen oli jostain syystä saanut pelin ensimmäisen kohtauksen itselleen. GASP, totesin itsekseni.
Kissanaisesta huolimatta oli tämä todella mainio ja koukuttava peli. Uusi juoni oli ihan kelvollinen, lähes rönsyileviin mittasuhteisiin kasvatettu hahmokavalkadi toimi, kaupunkiin piiloitetut vapaaehtoiset tehtvät, haasteet ja pulmat oli myös vähintäänkin ihan jees-tasoa. Rytmitystä lukuunottamatta oikeastaan kaikki mikä Arkham Asylumissa oli hyvää, on saatu siirrettyä tähän. Tässä on pitkälti kaikki oikein hienosti kohdallaan. Niin itsenäisenä pelinä kuin kaikkea enemmän tarjoavana jatko-osanakin, on Arkham City oikein erinomainen tapaus. Jos Asylumissa oli yksi heikompi/ärsyttävämpi osio (no se viemärisokkelo), niin tässä ei tainnut olla ainuttakaan mikä olisi oikeasti häirinnyt.
Kaksi ensimmäistä Arkhamia on nyt takana ja molemmat oli oikein jeppiksiä, seuraavaksi olisi vuorossa Arkham Origins ja viimeisin Arkham Knight. Näihinkin varmastikin tulen joskus tarttumaan, harmi vain että se tämän pelisarjan alamäki alkoi yleisen internet-mielipiteen perusteella heti tämän Cityn jälkeen. Vaan senhän en anna vaikuttaa omaan mielipiteeseeni tai ennakkoasenteeseeni, enhän?