FFIX:n pelaaminen tuli vähän aikaa sitten päätökseensä, jonka jälkeen mieleni teki välittömästi pelata lisää Final Fantasyä. Seiskaa pelasin reipas puolitoista vuotta sitten lähes 30h verran ja sen keskenjääminen on hieman harmittanut siitä lähtien, joten ajattelin viimeinkin viimeistellä sen.
Tämä välissä kulunut aika oli tehnyt tehtäväänsä sen verran, etten yhtään enää muistanut mikä oli homman nimi ja mitä tämän tarinassa oli ylipäänsä edes tapahtunut. Millaisia nämä hahmot olivatkaan ja ennen kaikkea, missä olen ja mitä olinkaan tekemässä. Koska olin ihan hukassa, niin oli pakko kaivaa läpipeluuopas esiin ja etsiä sen avulla vähän tietoa että mihin tästä pitäisi lähteä etenemään.
Kun ysiä pelasin juuri hetki sitten, niin tämän vaatimattomampi graafinen ilme pisti väkisinkin silmään. VII oli Playstationin ensimmäinen Final Fantasy-peli ja IX oli viimeinen. Näiden välinen graafinen ero on sangen merkittävä, vaikka saman pelikoneen pelejä ovatkin. Etenkään nämä palikkapökkelöhahmot eivät ole vanhentuneet kovinkaan arvokkaasti, mutta onhan se grafiikka muuten ihan riittävän kelvollista.
Parin päivän peluulla sain tämän onneksi päätökseensä. Myönnän että käytin häpeällisesti koko loppupelin guidea, sillä peliin syventyminen tuntui ajatuksena näin pitkän tauon jälkeen lähes mahdottomalta. Overworld ja sen paikat oli muuttuneet uppo-oudoiksi enkä oikein päässyt peliin sillä tavalla enää kiinni. Alustakaan en halunnut enää uudestaan aloittaa, sillä vaikka tämä hyvä oli ollutkin, ei se silti koskaan ollut tempaissut kiinnostustani mukaansa ihan samalla tapaa mitä IX, jonka maailma ja hahmot oli minusta kiinnostavampia. Lisäksi olen aiemminkin jättänyt seiskan kesken joskus 2000-luvun alkupuolilla, niin en halunnut aloittaa sitä enää kolmatta kertaa alusta ja heittää kymmeniä tunteja uudestaan "roskiin".
Niin, tosiaan guidea seuraten pääsin piakkoin pelin finaaliin ja Sephiroth-taistelu oli lievästi sanoen aikasen kismittävä. Sepin hieman överiksi vedetyn kaikki planeetat tuhoava supernova-iskun castaaminen kestää liioittelematta kaksi minuuttia ja se animaatio on pakko katsoa uudestaan, uudestaan ja aina vain uudestaan, moneen kertaan taistelun aikana. Ensimmäisen kerran sen överiyden katsominen oli vielä ihan hauskaa, mutta kaikissa kerroissa tämän jälkeen siitä oli hauskuus todella kaukana sen pitkän keston vuoksi. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Sephiroth on lyöty ja FFVII on viimeistelty. Kohti uusia seikkailuja.
