tiistai 18. joulukuuta 2018

Tekstit: Vuoden 2018 parhaat pelit


Vuosi 2018 alkaa olla taputeltu ja on taas aika pistää tänä vuonna ilmestyneet pelit parhausjärjestykseen.

Vuosi alkoi varsin vahvasti God of Warin rebootilla ja Celestellä, mutta näiden jälkeen alkoi pitkä vaisumpi pätkä noin keväästä syksyyn, kun en oikein meinannut löytää itselleni kauppojen hyllyiltä mitään erityisen hyvää uutta pelattavaa. Niinpä (tai sitten koska?) pelasin Soulsborne -sarjan läpikotaisin. Ja ai niin tosiaan, Dark Souls Remastered ei tältä listalta löydy, koska se oli niin puhtaasti vain käännös nykylaitteille ilman sen ihmeempiä remasterointeja, etten halua laskea sitä tähän mukaan. Kaikkihan kuitenkin tietää että se on Mestariteos.

Kyllähän tänä vuonna ilmestyi kehuttuja pelejä paljonkin, joilla voisi pelattuna olla hyvät mahdollisuudet löytyä tältä listalta. Pelaamatta minulta tänä vuonna kuitenkin jäi mm. Dead Cells, Soul Calibur 6, uusi Smash Bros sekä Pokemon, Assassins Creed Odyssey, Far Cry 5, Monster Hunter: World, Ni No Kuni, Kingdom Come, uusi Tomb Raider ja lukuisia muitakin potentiaalisia pelejä. Sijat 4-5 olisi etenkin mahdollisesti korvattavissa muillakin nimikkeillä, kuitenkaan näidenkään laatua parjaamatta. Kolme esimmäistä taas oli niin kovia tapauksia, että uskoisin niiden olevan listallani kaikesta huolimatta.

Keneltäkään ei varmaan mennyt ohi hypetetyn ja jälkikäteenkin kovasti ylistetyn Red Dead Redemption 2:n ilmestyminen. Se oli pelimaailmassa äärimmäisen odotettu tapaus ja sen hypejunan takia itsekin ostin, mutta en kolmen päivän pelaamisen jälkeenkään ollut vielä päässyt siihen sisälle enkä erityisemmin ollut nauttinutkaan sen pelaamisesta. Sehän jäi sitten pahasti minulla kesken. Hyvän pelin aineksia siinä selkeästi oli, mutta ei se kuitenkaan minun mielenkiintoani sen enempiä hivellyt, kun viat ja ärsytykset painoi vaakakupissa liikaa eikä minussa taida olla tarpeeksi fiilispelaajan vikaa että olisin osannut siitä täysin nauttia. Eli RDR2 puuttuu listalta, kyllä, olisin halunnut pitää siitä enemmän, mutta minkäs teet.

No mennäänpä ilman enempiä selittelyjä siihen listaan:

Erityismaininta: Quake Champions
Mainitsen tämän tässä alkuun vähän erikseen, koska uuden Quaken ilmestyminen on ainakin minulle aina jonkinlainen tapaus. Tykkäsin Quake Championsista ja se oli minusta lähes täsmälleen oikeanlainen, eli vähän kuin kehittyneempi ja nykyaikaistetumpi Quake 3. Vaikka siitä oikeasti pidinkin, niin pelasin sitä kuitenkin äärimmäisen vähän. Se on vain jäänyt.

5. Bloodstained: Curse of the Moon
Maistiaisena tulevalle Castlevania -pastissille ilmestynyt Bloodstained: Curse of the Moon livisti helposti listan viidennelle sijalle, koska kilpailua ei enää ollut vähäisistä tämän vuoden pelien pelailuistani johtuen. Eipä sillä, kyllä tämä ihan kelvollinen retropläjäys olikin.

4. Call of Duty: Black Ops 4
Tänä vuonna lähti Call of Duty battle royale-kilpasille ja siitähän tykkäsin niin ettei pubgia ole sen jälkeen tullut enää juuri pelattua. CoDin uusi Blackout-moodi oli minun tämän vuoden kuningas peliajassa mitattuna, mutta tämän nautittavuutta vähentää rutkasti oma köpöisyyteni kun en pärjää tarpeeksi hyvin. Jos olisin tässä hieman parempi, niin tämän nautittavuus olisi noussut parilla potenssilla ja myönnettäköön että se saattaisi näkyä tällä listallakin paremmalla sijoituksella.

3. Celeste
Celeste oli todella mainio kaksiulotteinen tasohyppely. Jumalaisen koukuttavalla pelattavuudella ja maukkaalla haastella maustettu sellainen. Ei mitään pahaa sanottavaa.

2. The Messenger
Vuoden lähes viimeisillä hetkillä tutustuin loppukesästä ilmestyneeseen viestimies The Messengeriin joka kiilasikin vuoden peli -kisassani hopealle. Todella kova kaksiulotteinen toimintapeli jossa on helposti tämän vuoden menevin soundtrack.

1. God of War
Isän ja pojan yhteinen kasvutarina vei voiton. Draamaa ja äärettömän munakasta toimintaa huumoria kuitenkaan unohtamatta. Hahmot, pelattavuus, maailma, dialogi, kaikki oikeastaan toimii vaan tosi hyvin ja valittamista on todella vähän. Lisänä tietenkin erinomainen tekninen toteutus. Näin pitää reboot tehdä.

Lista näemmä pitää sisällään jopa kolme kaksiulotteista retromausteista indietasoloikintaa. Niistähän minä pidänkin, mutta silti hieman ihmetyttää etten saanut aikaiseksi pelata enempää AAA-pelejä. No pian on uusi vuosi ja uudet pelit, toivotaan hyvää pelivuotta ja palataan tähän aihepiiriin taas seuraavana joulukuuna.