tiistai 5. maaliskuuta 2019

Uusintakierros Doomia, nightmarella maustettuna

Ensimmäisen kierroksen pelasin ultra-violencella ja nyt oli tarkoitus uusintapelata tämä pykälää kovemmalla vaikeustasolla, nightmarella, joka on vaikein "normaalisti pelattava" vaikeustaso. Vielä vaikeampi olisi ultra nightmare, mutta se pitää sisällään täysin mahdottomalta kuulostavan permadeathin. Rajansa kaikella.


Alkuun tämä tuntuikin lähes turhauttavan vaikealta kun henki oli niin julmettoman löysässä, mutta hankalan alun jälkeen meno hieman helpotti kaikenlaisten varustelupäivitysten myötä. Haastavahan tämä oli, muttei mikään mahdoton rasti tai tuntunut epäreilulta, jos vertaa esim joidenkin xbox360-aikojen Call of Dutyjen vaikeimman vaikeustason nadespämmäämisiin, mistä näen edelleen toisinaan painajaisia.

Nyt on viimein tämä haaste tehty minkä tekemistä olen pyöritellyt mielessäni jo pitkään. Sitten vain jatketaan Doom Eternalin odottamista.