Tämä on retropeliblogina alkanut, mutta ajan myötä muovautunut kaikkien aikakausien kattavaksi pelipäiväkirjablogikseni. Motivoinnin ylläpitämiseksi kesken jääneistä peleistä raportointi kielletty. Vanhempia pelejä koskevissa jutuissa saattaapi olla spoilereita, mutta yritän välttää niitä yhtään uudempien kanssa. Huonoa suomea on sentään kaikissa.
torstai 28. maaliskuuta 2019
[PC] Trials Fusion (2014)
Vihdoin kaikki radat läpi extremejä myöten, Trials Fusion on osaltani valmista kamaa.
Sama kuin aiemmissa Trials-peleissä, tämän siistein juttu ei minulle ole nämä alkupuolikkaan helpommat radat mitkä ajellaan periaatteessa kelloa vastaan jotta saadaan mitaleita uusien ratojen aukaisuun. Ei se tylsää ole, vaan päinvastoin ihan mukavaa touhua sekin, mutta minulle Trialsin porkkana on edelleen nämä loppupuolen astetta haastavemmat ja myös kaikkein vaikeimmat tasot, joiden pelkkä läpi pääseminen on toisinaan tuskan ja työn takana.
Kaikkein vaikeimmat radat on hienoja, joissa saattaa mennä satoja yrityksiä jopa yhden esteenkin suorittamiseen vain nähdäkseen, että myös seuraava este on ihan yhtä hanurista ja hankala. Ne radat on uskomattoman raivostuttavia ja esteet on ihan käsittämättömän ärsyttäviä, mutta se onnistumisen ja helpotuksen tunne mikä niistä lopulta tulee, on taas jotain hienoa. Trials on Fusionissakin ehdottomasti taitopeli sekä samanaikaisesti kärsivällisyystesti.
Inhokkiratoja on taas edelleenkin kaikenmaailman kikka- ja temppuradat missä on joko jotain erikoisia tavotteita tai sitten pitää tehdä temppuilemalla mahdollisimman paljon pisteitä. Näistä en ole tykännyt aiemmissa peleissä enkä välittänyt niistä tässäkään. Onneksi ovat edelleen ratavalikoimassa vähemmistössä, vaikka tähän on tehty uusi metapelikin ilmassa temppuilemista varten.
Mitä tulee Fusionin laadukkuuteen, niin vaikea arvioida onko tämä nyt parempi vai huonompi kuin esim edellinen Evolution. Hyvin samaa pärinäähän tämä on enkä osaa tarkemmin verrata suuntaan tai toiseen. Mainioita ovat molemmat eikä radoistakaan ole suurempaa valittamisen aihetta. Vaikka tämän futuristisempi aihepiiri ei minua erityisemmin sykähdyttänyt, niin ei erityisemmin häirinnytkään.
Ehkä lievästi suurempana juttuna sanoisin etten niinkään välitä tässä edelleenkin lisäntyneestä eh heh -läppäasenteesta ja minulle se on oikeasti ihan yksi lysti miten hassun hauskasti se kuski saadaan tällä kertaa murjottua maaliviivan jälkeen. Eikä kyllä kiinnosta yhtään se päälleliimatun oloinen temppuilukaan. No, mikä tärkeintä, tässä on rautainen sisus kunnossa, kontrollointi ja fysiikka on myös viimeisen päälle joten pienet ärsyttävyydet ei siihen onneksi juuri vahinkoa tee.
Äskettäin ilmestynyt Trials Rising kiinnostelee ja sekin tulee varmasti joskus vielä korkattua. Siitä huolimatta että siinäkin on jo season passi myynnissä ja loottilaatikotkin löytyy. Ew.