Lisäri Carmageddoniin, voisiko se muokata nykyisellään vain kohtalaista peliä parempaan suuntaan? Valitettavasti ei.
Siitä lähtien kun ensimmäiseen Carmageddoniin palasin ensimmäistä kertaa sitten lapsuusvuosien, hieman pettyneenä, olen odottanut että saan laittaa näppini jatko-osaan, jonka luulen kestäneen aikaa paremmin. Enivei, kärsivällisenä(?) ihmisenä päätin sitä ennen antaa mahdollisuuden sen ensimmäisen pelin lisärille, jota en pienenä koskaan pelannut.
Pari ensimmäistä kisaa meni aika ankeissa fiiliksissä, ajattelin vain että miksi pelaan tätä, sainhan jo tarpeekseni ensimmäisestä Carmasta ja tämä on vain lisää sitä samaa. Miksen hyppäisi suoraan jatko-osan pariin?
Onneksi pian negailut helpotti jonkun verran, mutta semipakkopullana pelailin tätä lyhyinä, parin radan pyrähdyksinä, jollaisena sen juuri ja juuri kestin. Miksi sitten tämä piti pelata, kun ei selkeästi tehnyt mieli ja miksen suoraan edennyt mieluisampaan ja odottamaani kakkososaan? En osaa sanoa. En tiedä, enkä osaa siihen vastata. Syystä tai toisesta halusin pelata lisärinkin ensimmäisestä pelistä, kun en sitä koskaan aiemmin ole tehnyt.
Splatpack tuo peliin uuden "kampanjan". Ykkösrankkia lähdetään tavoittelemaan nollista uusissa radoissa ja uusilla autoilla, mutta muuten kaikki on pääsääntöisesti hyvin tuttua. Uudet radat on kenties tämän lisärin kompastuskivi, sillä huonon tekoälyn siivittämänä suuri osa ei oikein meinaa soveltua kolaroimiseen jatkuvien korkeuserojen ja kapeiden tai ahtaiden ajoväylien takia. Sen lisäksi näissä radoissa kilpa-ajo on helkkarin ärsyttävää puuhaa ylivedetyn fysiikkamoottorin takia ja yksinään saa ajaa sitä rataa muutenkin usein läpi sillä aikaa kun tekoälykuskit suhailevat vedessä, missälie rotkon pohjalla tai sitten täysin eri puolilla karttaa vähän väliä warppaillen taas jonnekin muualle.
Vähän yli rank 30 päästyäni päätin kokeilla jotain toista autoa, kun olin pelannut siihen saakka vain perinteisellä aloitusautolla. Valitsin pienestä valikoimastani Doozerin, koska se näytti hauskimmalta, mutta peliin päästessäni paljastui, että sen ohjaus tuntui olevan joko täysin rikki, tai sitten muuten vain mahdottoman kiikkerä. Se oli myös leveämpi kuin mitä radan etenemiseen vaadittavan portin läpi ajo vaatii, niin enpä sitten päässyt puusta pitkälle. Turhauduin autovalintaani ja päätin abortoida kisan, vain huomatakseni, että se heitti minut takaisin päävalikkoon. En tiedä painoinko sitten valikossa väärää nappulaa vai mitä tapahtui. Jokatapauksessa olin pelannut aiemmin muutaman kisan tallentamatta, niin se edistys oli nyt heitetty sitten harakoille. Ragequit oli sen jälkeen ainoa järkeenkäypä vaihtoehto ja mietin taas itsekseni perinpohjaisesti, että miksi pelaankaan tätä.
Tämän jälkeen viikon tauko teki hyvää ja sain sitten viimein viimeisteltyä tämänkin projektin. Palkintona tästä oli taas se sama kämänen loppuvideo mikä oli jo vanillapelissä, eivät olleet jaksaneet sitten uutta tehdä.
Jos tätä pitäisi jollain sanoilla kuvailla, niin turhauttava ja ärsyttävä on päälimmäiset sanat, mitä mieleen tulee. Noiden kahden vaihtoehdon välillä fiilikset useimmiten pelatessa vaihtelí. Ei tämä nyt mitään hirveintä kakkaa koskaan tietenkään ole, mutta ei tätä ainakaan enää nykyään kyllä enää voi kenellekään suositella. Huonohko lisäri, jonka pelaamisesta en juurikaan nauttinut, mutta lopussa kiitos sanoo, ohi on.
