Viime vuoden joulukuun lopulla vietettiin Diablon parikymppisiä synttäreitä. Voi jösses, onko siitä muka jo niin kauan? Kunnioitin varsin merkittävää merkkipäivää aloittamalla pelaamaan sen ainokaista lisäriä, joka oli Blizzardin sijaan Sierran tuottama.
Uudistukset ovat lisärissä hyvin perinteisiä, tärkeimpinä esim. uusi hahmoluokka, kaksi uutta nelikerroksista luolastoa tuoreine vihollisineen, sekä uusia itemeitä ja taikoja.
Aloitin pelaamaan uudella, kahden käden sauvoihin erikoistuneella munkilla alusta alkaen. Niin hyvä ja tunnelmallinen kuin tämä ensimmäinen Diablo onkin, niin ei tätä montaa kertaa vuoden aikana oikein jaksa suurella mielenkiinnolla pelata, ei edes lisärin voimin. Edellinen pelikertahan minulla kuitenkin oli vanillan parissa vasta vajaa vuosi sitten. Onneksi juonen läpirykäisy ei kuitenkaan ole kovin pitkä tai vaativa urakka, niin kyllä tämä vielä ihan hyvillä mielin tuli pienissä annoksissa pelattua.
Hellfire iskeytyy Diablon maailmaan sivuseikkailumaisesti. Se ei jatka peliä Diablon kuolemisen jälkeen, vaan sen molemmat uudet lyhyet luolastot ovat läpipeluun kannalta täysin vapaaehtoisia ja vahingossa ohitettavissa, niinkuin itsekin sain hämmästyksekseni huomata. Oletin että niihin pääsee ison punaisen pahan nujertamisen jälkeen, mutta peli loppuikin tavalliseen tapaan siihen. Onneksi automaattitallennusta ei ole, niin vanhan tallennuksen loadaamisen jälkeen pääsin etsimään kaupungista keinoja päästä lisärin alueille, ilman että piti aloittaa taas alusta.
Kyllä Hellfire peruspeliä uusilla itemeillä ja pikkuasioilla hieman parantaa, mutta uudistukset ovat uusia alueita lukuunottamatta aika maltillisia. Uudet alueet sitten, no, olivat aika tympeitä. Ensinnäkin, uudet kerrokset ovat aika rumia, etenkin Nesti, ja muutenkin hengettömiä. Toisekseen ne on ärsyttävästi täynnä massiivisia vihollislaumoja, joista puolet viskoo taikoja päälle yli ruudun päästä samalla kun toinen puoli aggroaa iholle. Hyvin samankaltaista siis kuin vanillan pari viimeistä kerrosta, mutta sokkeloisempana.
Hellfire ilmeisesti tehtiin kiireessä muutamassa kuukaudessa ajan loppuessa kesken, eikä kaikki ominaisuudet ehtineet mukaan. Peliin saa lisättyä pari viimeistelemättä jäänyttä hahmoluokkaa ja tehtävää tekstitiedostokikkailulla mukaan, mutta niitä en lähtenyt enää kokeilemaan. Viimeistelemättömyys ja uuden sisällön pienoinen köyhyys tästä huokuu valitettavasti muutenkin. Munkki sentään oli ihan hyvä ja onnistunut lisä alkuperäiseen hahmoluokkatriioon.
Ehkä tästä kiireestäkin johtuen. toisinkuin jatko-osien laadukkaat lisärit, Hellfire ei ole "pakollista" kamaa laittaa vanillaan kiinni. Uudistukset olivat ihan toimivia ja ajoivat asiansa, mutta ei kuitenkaan mitään sellaista, mitä ilman ei enää voisi kuvitella pärjäävänsä. Tämä etenkin, kun uudet alueet paljastuivat pettymyksiksi.
