Skyrim taisi viidentenä osana viimeistään tehdä Elder Scrolls-sarjan tunnetuksi "kaikille", jos ei neljäs, eli Oblivion siihen vielä ihan kyennyt. Morrowind on sarjan kolmas osa, joka tuntuu nauttivan pientä kulttimainetta uudempien sisarustensa varjoissa.
Skyrim oli minulle ensimmäinen sarjan peli, jota pelasin lyhyitä testiotoksia pidempään. Tykkäsin siitä kovastikin ja vaikka pelitunnit sen osalta jäikin "vain" noin viiteenkymmeneen, enkä pääjuonen läpäisemisen jälkeen sitä enää pelannutkaan, niin muistelen sitä silti suurella lämmöllä.
Muistan kokeilleeni Morrowindiä ilmestymisen aikoihin ja olin siitä etukäteen aika innoissanikin. Olinkohan lukenut Pelit-Lehden arvostelun vai mistähän hypeni olikaan peräisin, sitä en enää muista. Kokeilu jäi vain aika lyhyeksi, kun heti aloituskaupungista poistumisen jälkeen kuolin kahdesti ja jätin pelin siihen. Ensin kävin läheisessä luolassa, jossa ensimmäinen näkemäni vihollinen liiskasi hahmoni samantien siihen paikkaan. No, seuraavalla yrityksellä lähdin luolan sijaan samoilemaan vuorille ja hävisin taistelun matoa vastaan. Se olikin sitten siinä ja mielenkiintoni katosi noin viideksitoista vuodeksi. Morrowind osoittautui vähän erilaiseksi peliksi mitä odotin.
Morrowindin maailma on ensikertalaiselle tyly ja vihamielinen paikka. Mitään ei opeteta kädestä pitäen ja asiat pitää selvittää itse. Vihollisten leveliä ei näe mistään eivätkä ne skaalaudu pelaajan hahmon mukaan, joten ryttyily liian kovalle viholliselle tai juokseminen liian vaikeilla alueilla pelin alussa kostautuu käytännössä varmalla kuolemalla.
Noin kymmenen tunnin jälkeen tunsin olevani edelleen ihan alussa. Oikein mitään en mielestäni ollut saanut tehtyä ja maailmasta olin saanut tutkittua vasta pienen osan, peli tuntui suorastaan järkälemäiseltä. Tehtäviä jaellaan etenkin alussa oikealta ja vasemmalta, kaikkialla on npc-hahmoja kertomassa tarinoitaan ja lorea on hirveä määrä luettavaksi. Oikeastihan Morrowindin maailma taitaa olla karvan Skyrimiä pienempi, mutta se tuntuu isommalta, sillä fast travel ei toimi mistä tahansa suoraan, vaan WoWimaisesti kaupungista kaupunkiin julkisia kulkuneuvoja käyttäen. Myös pelihahmo tuntui alkupelissä liikkuvan tuskastuttavan hitaasti, eikä mounttejakaan ole.
Tein hiippailevan, bowiin ja short bladeen keskittyneen wood elfin ja jätin taikomisen kokonaan väliin. Jälkeenpäin selvisi, että Morrowindin taikasysteemi on kuulemma parasta koskaan ja todella monipuolinen, mutta en sitten halunnut enää lähteä keskeltä peliä opiskelemaan taikuruutta, kun hahmontekovaiheessa oli ollut vain jousipyssyt mielessä. Olisi se toki onnistunut, mutta pitäydyin alkuperäissuunnitelmassani. Tätäkin päätöstä rupesin kuitenkin taas katumaan myöhemmmässä vaiheessa peliä, kun levitointi olisi ollut aina vain enemmän ja enemmän hyödyllistä osata. Onneksi sain haalittua kuitenkin lentämisen mahdollistavat buutsit, joilla rupesi vertikaalisuunnankin liikkuminen onnistumaan kätevämmin kuin kertakäyttöputeloita haalimalla.
Tekstiä, lorea ja NPC-hahmoja on ihan älytön määrä, liikaa minun makuun, mutta se nyt ei todellakaan ole mikään saavutus. Olen nimittäin aina ollut todella laiska lukemaan peleissä keskusteluja ja lorea. Alussa jaksoin vielä lukea kaikki keskustelut ja jotain kirjojakin, mutta ähky iski. Olen enemmän toimintaa kaipaava pelaaja, kuin maailmaan syventyvä.
Kiehtovasti tehtävien sijainnit eivät tule kartalle näkyviin eikä mitään taikakompassia ole, josta voi seurata oikeaa suuntaa näyttävää nuolta, vaan ne tehtävien ohjeet täytyy oikeasti lukea, jotta oikeaan paikkaan osaa suunnistaa. Tämä oli kovin virkistävää ja todella hurjan määrän immersiota lisäävä asia. Tähän en kyllästynyt missään vaiheessa, vaikka muuten tekstin määrä pelissä alkoikin nopsaan ahdistamaan.
Noin 30h paikkeilla ajauduin ärsyttävään mielentilaan, missä sivutehtäviä ei oikeastaan tehnyt enää yhtään mieli tehdä, mutta samalla olin koukussa kiehtovan maailman kolkkien tutkimiseen ja hahmonkehitykseen. Pelkkä sokkona paikkojen tutkiminen ilman tehtäviä tuntui todella hölmöltä ajatukselta, mutten halunnut peliä lopettaakaan, niinpä päädyin noilla main tekemään pelkkää pääjuonta eteenpäin.
40h kohdilla aloin jo olemaan aika kyllästynyt. Kaikki kunnia Morrowindille ja sen tarjoamalle huikealle maailmalle kaikkine tarinoineen, mutta en vaan jaksanut oikein enää. Hahmonkehitys olisi kiinnostanut vielä, mutta pelkästään sen voimin ei oikein pysty pelaamaan. Otin läpipeluuoppaan lopullisesti käyttöön ja juoksin kohti loppuratkaisua että saisin tämän päätökseen
Steamin mukaan pelikellossa oli 48h, kun sain pääjuonen päätökseen. Tähän olisi helposti voinut upottaa useita satoja tunteja ja varmasti monet ovat niin vuosien aikana tehneetkin, on tässä syvyyttä sen verran paljon. Morrowindista ei sisältö, lore ja vaihtoehdot ihan heti lopu kesken, enkä yhtään ihmettele, miksi tämä on monien mielestä paras Elder Scrolls-sarjan peli.
Kuten tästä tekstistä voi päätellä, Morrowind ei kuitenkaan ehkä ollut ihan minulle. Arvostan sitä kyllä kovasti pelinä, enkä voi millään ilveelläkään väittää sitä huonoksi, tai että se olisi mitenkään merkittävästi vanhentunutkaan vuosien saatossa ehkä hieman tylsää taistelua lukuunottamatta. Olihan siinä toki joitain pikkuvikojakin, kuten raivostuttavat escort-tehtävät, luolastojen sisällöissä vähäinen vaihtelu, lentävät lintuviholliset ja hahmon kiinni jumittuminen aivan kaikkialle, mutta loput kitinät taitavatkin olla enemmän mielipideasioita.
Kyllä minä tästä alkuun nautinkin, sillä maailma oli kiehtova, hahmonkehitys mielekästä ja tarina kiinnostava, mutta minä saan pitkän matkan mielenkiintoni yksinkertaisemmista, enemmän suoraa toimintaa sisältävistä seikkailuista. Olisin halunnut pitää tästä enemmän mitä loppujenlopuksi pidin. Lopetin pelaamisen hyvin ristiriitaisissa fiiliksissä.
Joku internetissä sanoikin aika osuvasti, että ennenvanhaan pelit tehtiin nörttien toimesta nörteille, joka kuvaa minusta tätä aika hyvin tätä eroavaisuutta Morrowindin ja Skyrimin välillä. Morrowind on raskas ja syvällinen, johon pitää päästä sisään eikä kädestä pidellä, aito roolipeli isolla tarinalla. Skyrim taas on selkeästi tehty suurempaa yleisöä ajatellen. Näiden kahden pelin välillä ilmestynyt Oblivion on kokematta. Olisikohan se minulle sellainen täydellinen välimalli, joka yhdistää näiden kahden pelin parhaat puolet? Siitä täytyy ottaa vielä selvää.
 |
| Näihin kuviin ja tunnelmiin päättyi tämä seikkailu |
