[3DS] Metroid: Samus Returns (2017)

Nintendo helli meitä Metroid-faneja tämän vuoden E3:ssa ei vain yhdellä, vaan jopa kahdella metukkajulkistuksellaan. Viimeinkin oli pitkästä aikaa tulossa ihan oikeaa Metroidia spinoffien sijaan. Nyt toinen näistä julkistetuista on ilmestynyt ja ainakaan minua se ei pettänyt. Ei laadullisesti eikä siinäkään mielessä, että se on jälleen remake samasta pelistä, jota AM2R ehti uudelleenversioida vuosi sitten.

[PC] Diablo 2 + Lord of Destruction (2000/2001) osa 2/2

Jatkoin kakkosDiabloa aiemmasta rapsasta tutulla bowazonillani, pelaten ensin nightmarella ja sitten hellilläkin läpi. Ei tämä urakka ehkä ajankäytön arvoista ollut, mutta tulipahan kuitenkin tehtyä pitkästä aikaa. Maximilevelin saavuttamisen grindisavottaan en todellakaan lähde, vaikka se kiehtova viimeinen (ja aiemmin saavuttamaton) etappi olisikin.

[PC] Dishonored: The Knife of Dunwall (2013)

Dishonored jatkuu The Knife of Dunwallilla. Tällä kertaa juonen ja yhtenäiseltä tuntuvan kokonaisuuden kera.

[PC] Commander Keen 1: Marooned on Mars (1990)

Taas Keeniä ja tällä kertaa tutustuin siihen ihka ensimmäiseen osaan.

[PC] Prey (2017)

Nyt on uusin Prey takana. Sitä vuoden 2006 Preytä pelasin aikanaan hieman, mutta en muista siitä enää mitään enkä tainnut kovin pitkällekään päästä ennen tylsistymistäni. Tällä uudella Preyllä ei kuitenkaan ilmeisesti ole mitään yhteyttä siihen aikaisempaan samannimiseen peliin, eikä sen vuonna 2014 peruutetun jatko-osankaan kanssa. Näiden sijaan tämänkertainen Prey on tehty paksut System Shock-lasit silmillä.

[PC] Dishonored: Dunwall City Trials (2012)

Dishonoredin ensimmäisessä DLC:ssä on kymmenen lyhyttä ja toisitaan irrallista tehtävää vailla juonta. Jotain tällaista voisi ehkä päätellä jo sen nimestäkin.