Dishonored jatkuu The Knife of Dunwallilla. Tällä kertaa juonen ja yhtenäiseltä tuntuvan kokonaisuuden kera.
Knife of Dunwallissa tuntui olevan periaatteessa kaikki melko hyvin, mutta se ei kuitenkaan osoittautunut minusta kovinkaan kiintoisaksi. Ensimmäinen tehtävä oli vielä mielekäs, mutta jotenkin heti jälkeen alkoi tympimään ja viimeinen tehtävä oli jo suoraan sanoen aika kökkö. Kyllähän tämän läpi pelasi eikä se siis huono kuitenkaan ollut, mutta jotenkin ei vain minun osalta lähtenyt homma käyntiin.
Harmikseni tarinakaan ei oikein tarrannut kiinnostavasta lähtökohdasta huolimatta lainkaan mukaansa ja olin tuntevinani, että tässä on huomattavasti paljon helpompi ajautua voimakeinoihin kuin emopelissä. Rauhanomaisia vaihtoehtoja tuntuisi olevan vähemmän, tai sitten ainakin ovat vain huomattavasti vaikeammin huomattavissa. Myös viholliset hengailevat isommissa posseissa.
Vielä olisi yksi delsu jäljellä, kaipa se sekin pitäisi pelata.
