Nanananana jne. Rockstarin uudehko ja edelleen eläväinen Arkham-sarja alkoi vuonna 2009 Arkham Asylumista, joka on edelleen yksiä parhaiten arvosteluissa pärjänneistä supersankaripeleistä. Arvostelumenestyksestä supersankaripelin ominaisuudessa se piti muutaman vuoden hallussaan jopa guinness-ennätystä, ennenkuin sen tittelin nappasi itselleen, mikäs muukaan kuin jatko-osa Arkham City.
Arkham Asylum oli törkeän hyvä peli edelleen. Olin pelannut sen vuosia sitten ekan kerran, mutta laatu ei ollut kaikonnut tässä ajassa vielä minnekään. Peli on oiva paketti toimintaa, hiiviskelyä, arvoituksia ja alueiden läpikäymistä. Pääsi oikein yllättämään miten paljon tykkäsinkään tästä tällä(kin) kertaa. Taistelu oli edelleen sulavaa, ulkokuori on kunnossa ja peluu on mielenkiintoista kolmiulotteista metroidvaniaa, jossa on löydettävää kaikkialla ja viimeistely on tehty huolella.
Tarina alkaa kun Bättis toimittaa Jokerin karkurina takaisin Arkhamin mielisairaalaan, mutta joke's on you, hän olikin jäänyt tahalleen kiinni ja vastaanottokomiteassa olevien kätyreiden voimin Jokerin poppoo valtaakin koko sairaala-alueen. Kissa ja hiiri -leikki on valmis.
Lepakkomiehen tavarakokoelma kasvaa hiljalleen pelin aikana ja uudet alueet aukeavat samalla tapaa vähitellen. Rytmitys on taidokkaasti hoidettu, sillä kyllästyminen ei päässyt iskemään missään vaiheessa ja aina oli jotain uutta mielenkiintoisesti tiedossa.
Arkham Asylumissa vain on melko pitkälti kaikki kunnossa. Muutama pieni ärsyttävyys ja heikompi kohta ei kokonaisuutta pääse juurikaan pilaamaan. Tykkäsin erityisesti siitä, miten Scarecrow oli toteutettu ja miten tämä sai pelissä ison roolin itselleen. Vaikka Mark Hamillin Jokeri onkin pääpahis ja hienosti hänkin roolinsa hoitaa, vei Scarecrow minusta helposti potin pelin mielenkiintoisimpana ja parhaiten mieleenjäävänä pahiksena.
Arvuuttaja on fiksusti jätetty edustalta pois, mutta hahmo on tavallaan silti Bättiksen mukana läpi pelin. Arvuuttajan piilottamat, etsimistä vaille olevat palkinnot ja vihjeistä skannaamiset oli todella koukuttavia. Suurimman osan niistä ehdin löytääkin ja 100% keräily oli vakavasti mielessä, kunnes menin erehdyksessä pelin finaaliin eikä sieltä enää ollut palaamista ennenkuin viimeinen bossi oli kukistettu. Yritin läpäisyn jälkeen mennä jatkamaan keräilyä koska se oli mahdollista, mutta ei se enää tuntunut samalta, kun tiesin että varsinainen peli on jo ohi. No, säästinpähän aikaa, mutta jäi se vähän harmittamaankin.
Asylum oli niin hyvä, että Arkham Cityn pariin on vain pakko päästä jossain vaiheessa lähiaikoina. Nähdään taas samalla tutulla Bat-blogilla, samassa Bat-osoitteessa. Nanananana..
