Jonkin aikaa sitten pelifirmat yrittivät kilpaa päästä osaksi MOBA-hullunmyllyä, melko samalla tavalla on Battle Royale genrenä nyt muodissa. Ehkä jopa vielä pahemmin. Erinäisiä BR-pelejä on tulossa joka tuutista ja useisiin jo ilmestyneisiin peleihin on suunnitteilla jonkinlainen BR-moodi. Ymmärrettävästi nyt on hyvä aika takoa kun rauta on vielä kuumaa. Minun kosketuspinta tähän tällä hetkellä kaikkein kuumimpaan genreen on ollut PlayerUnknown's Battlegrounds, eli PUBG, ja siitä tämä tekstinpätkä pääasiassa kertookin.
BR-genren käsittämättömän suosion syyksi pähkäilin itse ainakin näitä asioita:
- Simppeli idea ja säännöt (kärjistäen, selviä hengissä viimeiseen asti).
- Jokainen matsi on aina erilainen.
- Voi pelata niin yksin kuin joukkueenakin.
- Vaikka sisälle on helppo ja nopea päästä, pärjääminen vaatii taitoa ja taktikointia, mutta myös hieman sitä kuuluisaa tuuria.
- Voittajana selviäminen tuntuu uskomattoman hyvältä. Jo viimeisen kymmenen joukossa oleminen on hikistä hommaa, missä sydän hakkaa, koko kroppa tärisee ja kädet hikoaa.
PUBGia olen pelaillut tasaisesti aina vähän väliä muutamia pelejä kerrallaan eikä kyllästymistä ole ollut vielä havaittavissa. Pelitunteja olen kerännyt vähän päälle 130, mikä nyt ei ole vielä mikään ihan mahdoton määrä, mutta jotain nyt kuitenkin. Olen pelannut lähes pelkästään itsekseni ja voittajana olen solo queuessa selvinnyt maaliin neljästi. Top 3 -sijoja onkin sitten jo hirveitä määriä, mutta usein päädyn kädettämään tärinöissäni voittomahdollisuuteni. Se kärkikahinoissa olemisen painostava tunne vain on sellainen, mitä ei kovin usein peleissä ole aiemmin päässyt kokemaan.
En vieläkään ole häävi ampumaan kauas. Ampumisen mallinnusta on maustettu pienimuotoisella realismilla, jossa toki hajonta on oma juttunsa, mutta sen lisäksi luodin tippumista lentämisen aikana ja liikkuvaan maaliin ennakon ottamista on niin vaikea arvioida, että sen masterointi kestää minulla vielä pitkään. Parhaimmillani olenkin silloin, kun pelaan mahdollisimman nöösisti ja lyhyillä etäisyyksillä. Häviän laukaustenvaihdot liian usein, joten parempi on ollut pelata semirauhassa, mikäli kärkikahinoihin asti haluan edetä. Joskus on kiva yrittää pelata aggressiivisestikin mahdollisimman paljon tappoja keräten, mutta silloin pärjäämiseni on järjestäen huomattavasti heikompaa.
PUBGia pelatessani ymmärrän oikein hyvin BR-genren suosion, sillä jokainen matsi on aikalailla oma kiehtova selviytymistarinansa. Tärkeää minulle on myös ollut että pelit on aika nopeita koitoksia ja yksin pelatessa ei tarvitse turvautua/turhautua tiimiläisiin. Haluaisin pelata myös duo- tai squad -pelejä, mutta oikeanlainen peliseura on puuttunut. Joukkuepelit onnistuvat toki myös randomienkin kera, mutta mielummin olen pelannut sitten itsekseni, jolloin voittaminen on ainakin tuntunut aina jonkinlaiselta saavutukselta, eikä siltä, että olinpahan mukana voittamassa.
PUBG kehittyy hieman joka päivityksellä (vaikkakin ärsyttävän hitaasti) ja toivoisin se kehittyvän ja porskuttavan vielä pitkään, sillä se on tuntunut minulle parhaimmalta moninpeliltä aikoihin. Sen tunnelma vain on käsinkosketeltavan jännittävä läpi pelin ja jatkuvasti joutuu tekemään kaikenlaisia päätöksiä, jotka voivat paljastua olevan katkeran huonoja, tai sitten vahingollisen nerokkaita.
Kilpailijoita PUGBille ja Fortnitelle tulee varmasti jo tänä vuonna useampi kappale ja joitain on jo tullutkin ainakin early accessin puolelle, joten saa nähdä pääsisikö niistä joku kilpailemaan suosion puolesta Battle Royalen kuninkuudesta. Ainakin näiden molempien kuninkuutta ylläpitävien kehittäjätiimien pitäisi tällä hetkellä kylpeä rahassa, joten ainakaan varallisuudesta ei pitäisi jäädä jatkossa pärjääminen kiinni.
Lopuksi vielä huvin ja urheilun vuoksi soolovoittojeni "todisteet". Kuten kuvista näkyy, tappomäärillä ei ole voittopeleissä juhlittu. Hyödynnän Tamin win the right games -lausahdusta ja totean viileästi että kill the right targets. Voittaja hymyilee leveiten. Ehkä minäkin opin joskus vielä eteväksi ampujaksi, jolloin saan kymmeniä tappoja pelissä, mutta vielä en sitä ole.
