Johtuen mainiosta Human Revolutionista (etenkin Director's Cutista), odotukseni Mankind Dividediä kohtaan olivat korkealla. Vaikka tämä ei ihan yhtä kovaa lopulta kolahtanutkaan kuin edeltäjä, oli Jenssenin paluu silti oiva peli.
Mankind Divided on hyvin Human Revolutionin kaltainen, eikä mitään suurempia positiivisia tai negatiivisia yllätyksiä tullut vastaan. No, jos jotain, niin ärsyttävät pomotaistelut olivat poissa, mutta jotenkin jäin niitä sitten kuitenkin omaksi yllätyksekseni kaipaamaan. Olin myös havainneeni että kenttäsuunnittelu ja pelattavuus olivat ottaneet pienet harppaukset eteenpäin ja uusia tapoja edetä on jatkuvasti käsillä useita. Tämä tuntui minusta selkeästi vaihtoehtoisien etenemistapojen suhteen tasapainoisemmalta, kun kaikille etenemiseen liittyville kyvyille löytyy koko ajan käyttöä.
Täysin uusiakin kykyjä tulee pelin edetessä vastaan, mutta ne harmi kyllä painottui enemmän toimintapainotteisempaan pelityyliin; itse kun pelasin jälleen pääosin hiippailevaa Jenseniä, joka hoitaa vartijoiden kohtaamistilanteet usein joko aseettomin konstein, taikka sitten äänivaimennettuun pistooliin turvautuen. Minun Jensenini ei ole pasifisti, muttei kaihda tarpeen tullen verenvuodatustakaan. Uusista kyvyistä taisin käyttää ainoastaan hyvin näppärää etähakkerointia.
Hieman jäi kutkuttamaan uusi läpipeluu kaikki viholliset muussaavalla tuhokoneella, jolla keskittyisin pitkälti taistelukykyihin ja robocoppailisin rambona toiminta edellä menemään. Tuskinpa rupean tätä ikinä toteuttamaan, mutta kiinnostelisi paljonkin nähdä, miten peli ja pelimaailma hiippailijaan verrattuna eroaisi. Ehkäpä jatko-osassa kokeilen tätä sitten.
Vaikka lähtökohtaisesti juoni olikin mielenkiintoinen, ei se siltikään minua temmannut mukaansa missään vaiheessa. Juonen kiinnostavuus jäi valitettavasti siihen kiehtovaan lähtökohtaan ja suurimpiin raameihin, samalla kun sen yksityiskohdat, juonenkuljetus ja hahmot eivät enempiä jaksaneet kiinnostaa. Keskustelut ja valintatilanteet oli suurimmilta osin kuitenkin ihan jeppis kamaa tässäkin.
Grafiikka on yleisesti ottaen oikein jees ja tulevaisuuden Praha on komea paikka, mutta päähenkilö näyttää minusta turhan pökkelöltä. En ainakaan muista, että Jensenin ulkonäkö olisi minua juuri häirinnyt Human Revolutionissa, mutta tässä sama kaveri näyttää minusta Steamin thumbnailista lähtien ja pelin kohtauksesta toiseen olevan aina vähän kornin näköinen.
Mankind Divided oli hyvä, muttei kuitenkaan niin hyvä kuin edellinen. Tätä pelasi oikein mielellään, mutta se ei silti herättänyt ihmeempiä tunteita. Kyllä minä tästä tykkäsin ja voin hyvin suositella muillekin ilman suurempia varauksia. Pelattavuus, tunnelma ja pelimaailma on jeppis kamaa, juoni kun olisi vain ollut mielenkiintoisempaa seurattavaa, niin olisi tästä helposti voinut kehkeytyä mestariteoksen ansaitseva nimike.
Kaiketi ihan hyvän pelin merkkinä, suurimpia ärsytyksiä oli creditsien katsomisen pakottaminen läpipeluun päätteeksi. Alt+f4 olisi varmasti toiminut, mutta mistä sitä tietää mitä niiden jälkeen vielä tulee? (tässä tapauksessa juoneen liittyvä videopätkä ja kaksi achievementtia). Tuntuivat kestävän vielä ikuisuuden, jonka aikana sitten räpläsin kännykkää ja surffasin alttabaten netissä. Hngh.
Toinena pienempänä ärsyttävyytenä, miksi tässä on pelin sisäisiä ostoksia? Ne eivät olleet mitenkään lähimaillakaan pakollisen oloisia eikä niistä mitään poikkeuksellisen suurta hyötyä saa, mutta jo niiden olemassaolo ärsytti. Kertakäyttöitemien craftaus tuntui täysin turhalta ja juuri siltä, että se oli mukana vain mikromaksujen takia. Ei näin, vaikka pahemminkin voisi olla.
Ehkä seuraavaksi Deus Exiksi voisi valita sen klassisen ygösen.
