Diablo koukuttaa taas

Nyt on ollut pieni tovi ettei ole tullut pelattua niin paljoa kuin yleensä. Se aika mitä olen pelannut, on mennyt 90% Diablo 3:n parissa. Tein puhtaan pöydän vuoksi seasonin puolelle necromancerin ja jäin reiluksi viikoksi aika pahasti koukkuun grindaamiseen. Sitten himot hieman helpottivat, mutta päätin erehdyksessä tehdä necron kaveriksi crusaderin ja homma jatkuikin taas uudella innolla. Paragon 700 meni jo rikki aiemmin tänään, jolloin olenkin jo niiden osalta reippaasti "pidemmällä" täällä seasonin puolella kuin normipuolella. On tämä kamankeräys ja griftien suorittaminen vaan aika koukuttavaa puuhaa, en suosittele kenellekkään.

[PC] Doom: Sigil (2019)

Sigil on Romeron itsensä tekemä uusi episodi Doomiin joka oli oikein miellyttävä kokonaisuus. Kentät oli mielekkäitä ja hyvin Doomimaisia ja Romeromaisiakin, tietty. Uusista musiikeista plussaa. Ihan kiva ilmainen paketti Doomin ystäville ja oikein poiikkeuksellisen viralliselta taholta.

Muutoksien tuulia

Motivaatio kadoksissa, ei ole jaksanut eikä huvittanut kirjoitella vähään aikaan ihmeemmin. Jatko hoituu näillä näkymin aiempaakin minimalistisemmalla tyylillä. Yritän sentään listata läpipelattuja pelejä tänne, että ainakaan toistaiseksi toiminta ei ole ihan kokonaan kuolemassa.

[PC] DUSK (2018)

DUSK on vanhoista klassikkostatuksen omaavista fps-peleistä ideoita ja pelimekaniikkoja lainaava nopeatempoinen fps-peli. Ehkä osoittautui lieväksi pettymykseksi suurien odotusten jälkeen, mutta ihan hyvä se silti oli.

[PS4] Sekiro: Shadows Die Twice (2019)

Uusi Dark Soulsmainen peli Dark Soulsin tekijöiltä, kylläpä kelpasi ja kauan sitä odotettiinkin. Paitsi että sehän meni jo läpi, joten nyt saadaan sitten taas odottaa seuraavaa peliä ties kuinka kauan, voih.

[PC] Trials Fusion (2014)

Vihdoin kaikki radat läpi extremejä myöten, Trials Fusion on osaltani valmista kamaa.

[PC] Doom 2: Eviternity (2019)

Eviternity on megawadi Doom 2:lle, joka kasaa Doomin 25-vuotis synttäreiden kunniaksi 32 uutta leveliä kuuteen episodiin jaettuna. Pelattavaa riittää useiksi tunneiksi eikä haasteessa todellakaan pihistellä.

Uusintakierros Doomia, nightmarella maustettuna

Ensimmäisen kierroksen pelasin ultra-violencella ja nyt oli tarkoitus uusintapelata tämä pykälää kovemmalla vaikeustasolla, nightmarella, joka on vaikein "normaalisti pelattava" vaikeustaso. Vielä vaikeampi olisi ultra nightmare, mutta se pitää sisällään täysin mahdottomalta kuulostavan permadeathin. Rajansa kaikella.

Alkuun tämä tuntuikin lähes turhauttavan vaikealta kun henki oli niin julmettoman löysässä, mutta hankalan alun jälkeen meno hieman helpotti kaikenlaisten varustelupäivitysten myötä. Haastavahan tämä oli, muttei mikään mahdoton rasti tai tuntunut epäreilulta, jos vertaa esim joidenkin xbox360-aikojen Call of Dutyjen vaikeimman vaikeustason nadespämmäämisiin, mistä näen edelleen toisinaan painajaisia.

Nyt on viimein tämä haaste tehty minkä tekemistä olen pyöritellyt mielessäni jo pitkään. Sitten vain jatketaan Doom Eternalin odottamista.

Apex Legends

Titanfall -tekijöiden Apex Legendsistä on näemmä tullut aika suosittu. Omat kokemukset Apexista ovat jääneet vielä toistaiseksi yhden pelin mittaisiksi, enkä näin omaa oikein mielipidettä suuntaan enkä toiseen. Apexin menestymisestä olen siksi iloinen, että jospa se saisi enemmän ihmisiä kokeilemaan hurjan aliarvostettua Titanfall kakkosta.

Tekstit: Kesken jääneitä pelejä osa 2

Aina ei jaksa pelata peliä loppuun asti. Joskus sen kyseisen pelin pelaaminen vaan jää kun sitä ei tulekaan heti seuraavalla kerralla jatkettua. Syitä keskeyttämiselle voi olla monia tai sitten vain se yksi, huonous, mutta tässäpä nyt taas joitain kesken jääneitä pelejä ja selitysten summia. Mukana ei ole mitään pikaisia kokeilun tapaisia, mitä on tullut pelattua vaan hetken kokeilumielessä, näitä olisi liikaa listattavaksi, vaan näitä kaikkia on tullut pelattua vähintäänkin sen verran että kehtaan sanoa antaneeni tälle oikean mahdollisuuden. Lisäksi vielä mahdollisia tunnelmia ja koottuja selityksiä joka pelille erikseen.