Metroid Fusion on samalla Metroid 4, että myös kronologisesti sarjan viimeinen osa (ainakin tällä hetkellä). Fusionilla oli samoten kunniana olla ensimmäinen 2D-Metroid sitten 1994 Super Metroidin. Vuonna 2002 ilmestyi Fusionin lisäksi GameCuben Metroid Prime, joten varsin hyvä Metukkavuosi oli kyseessä lähes kymmenen vuoden hiljaiselon jälkeen.
Kuten olen aiemminkin tainnut mainita, niin GBA:ta en koskaan omistanut, joten julkaisussa tämä jäi pelaamatta. Joskus myöhemmin tutustuin tähän ja saman koneen pari vuotta myöhempään Zero Missioniin emulaattorin voimin, tykäten molemmista. Näiden kahden jälkeenhän ei ole virallista sidescrollaavaa Metroidia näkynykään. Herätys Nintendo, Zero Mission oli remake ja siitäkin on kohta 15-vuotta! Kiitos fanien, epävirallinen 2D-Metroid saatiin tänä vuonna AM2R:n muodossa, vaikka ilmestymisen jälkeen Nipa ampuikin lakimiestensä turvin latauslinkit ymmärrettävästi alas.
Uusintapeluu Fusionin parissa sujui aika ongelmitta. Kyllähän tämä pelillisesti toimii edelleenkin ja uusien tavaroiden löytäminen on yhtä kutkuttavaa kuin aina. Todella lineaaristahan meno on ja uusia leluja tuntuu tulevan kuin liukuhihnalta. Juonta liikutellaan aktiivisesti navigointihuoneissa aluksen tietokoneen kanssa keskustellessa, joka antaa aina seuraavan määränpään ja tehtävän kartalle näkyviin. Todennäköisesti alustaan johtuen, Fusion on paljon pienempi ja suoraviivaisempi peli kuin Super Nintendon edeltäjänsä.
Eliönä metroidit ovat kuolleet Super Metroidin myötä, joten Fusionissa taistellaan X-parasiittien valtaamassa tutkimuslaitoksessa. Samus on näille loisille jo immuuni, joten tapetuista vihollisista ulospurskahtavat parasiitit saa kerättyä talteen lisäenergiaksi. Vapaana leijailtavat parasiitit saattavat rakentua uudeksi viholliseksi tai päivittämään ruudulla näkeviä vanhoja, joten kerääminen kannattaa aina.
Peli on vahvasti rakennettu tuhovoimaisen Samuksen klooniparasiitin ympärille, jonka ruudullaolo takaa tunnelman nousemisen välittömästi kattoon. Klooni on Samukselle pitkään liian kova pala, joten taistelu tämän kanssa ei ole alkupuolella peliä missään nimessä vaihtoehto. Kloonin kanssa törmäämistilanteet on saatu tehtyä jännittäviksi kohtauksiksi ja muutamat tiukat pakenemisetkin koetaan.
Fusion oli minusta "vain" luokkaa ihan hyvä. Pelaaminen koostui oikeastaan vain juonen läpi juoksemisesta enkä juurikaan kierrellyt itemejä kaivelemassa. Tässä on parasiittien myötä aavituksen omanlainen tunnelma ja paikoittain ulkonäkökin. Nämä ei oikeastaan haitanneet, mutta eivät tuoneet minulle mitään boonuspisteitäkään. Grafiikka on pirteän värikästä ja selkeää, josta plussat. Ei ole minusta ihan sarjan parhaita pelejä, mutta kelpaa toki kyllä.
