Hi! My name's Guybrush Threepwood, and I want to be a pirate!
Monkey Island on mm. Ron Gilbertin ja Tim Schaferin luoma klassinen seikkailupelisarja, jonka kaksi vanhinta ja legendaarisinta osaa on tyylikkäästi remasteroitu tämän vuosituhannen puolelle. Grafiikka on kaunista, käyttöliittumä on uusittu ja kaikki keskustelut ääninäytelty.
Kuten aina uusintaversioissa, alkuperäisten tuotteiden faneja on vaikea miellyttää. Puristileiristä kuuluu mutinaa, että graafinen tyyli ei ole oikeanlaista, sankari on ihan väärän näköinen ja ääninäyttelykin on turhaa ja hidasta. Itse kun en ole niitä vanhoja versioita pelannut, niin tämä remasteroitu tuotos ei minulle tuottanut minkäännäköistä päänvaivaa näiltä osin. Ääninäyttely on minusta ensiluokkaista ja piirrosjälki todella miellyttävää.
Alkuperäinen oli graafiselta tyyliltään enemmän realistisempi kuin selkeästi sarjakuvamaisesti kuvitettu remasteroitu versio, niin toisaalta uusiksi laitetusta grafiikkatyylistä nillitys on kyllä jossain määrin ihan ymmärrettävääkin.
Erittäin mielenkiintoisena kikkana pelissä voi vaihtaa näkymän alkuperäiseksi yhdellä napin painalluksella, jolloin ruutu muotoutuu sulavasti nykyaikaisesta näkymästä vanhaksi 256-väriseksi spritepeliksi tai toisinpäin. Ihan milloin vain ja missä vain. Todella näppärää ja hauskaa.
Pienempänä tykkäsin kyllä seikkailupeleistä, mutta apinasaaren seikkailuihin en koskaan päässyt näppejäni iskemään. Häpeäkseni täytyykin myöntää, että ainut kosketukseni kyseisen sarjan peleihin on juurikin tämä samainen remasteri useita vuosia sitten, jota pelasin yhdestä kahteen tuntia ja sitten save katosi uuden koneen myötä.
Uusintapeluu alkoi tässä jokin aika sitten paremman puoliskon kanssa yhteistuumin. Reilun kymmenen pelissä vietetyn tunnin jälkeen voin vihdoin sanoa, että nyt on Monkey Islandin ensimmäinen peli viimein pelattu loppuun asti. Taas on yksi aukko sivistyksessä aiempaa vähemmän.
Tarina ei ole sinällään kovin omaperäinen, mutta toimii hyvin ja juoni kulkee rivakasti. Kaiken kruunu on kuitenkin ehdottomasti omintakeiset hahmot ja erinomaisesti kirjoitettu dialogi, joka svengaa senkin edestä. Apinasaarella huumori suorastaan kukkii ja vitsit naurattavat vielä tänäkin päivänä.
Suurin osa puzzleista oli yllätyksekseni yllättävänkin loogisia ja "järkeviä". Vain muutamat ongelmat oli vähän kaukaa haetun tuntuisia joissa mietti, että mitenhän tuonkin olisi voinut keksiä. Perinteiselle seikkailupeleistä tutulle "kokeile kaikkea kaikkeen" -tyylille tuli pariin otteeseen käyttöä, mutta kaikesta selvisi lopulta ilman turhautumista. Nykypelaajien riemuksi remasterissa on myös vinkkinappi, joka antaa pienen vihjeen jumitilanteeseen nappia painamalla. Myönnettäköön, että tähänkin ominaisuuteen oli muutamana epätoivon hetkenä turvauduttava.
Tässä oli paljon hyvää ja vain vähän kitistävää. Pidin miekkailussa käytettävien lauseiden opettelua sinällään todella nerokkaana juttuna, mutta sitä oli pitkitetty liiaksi, jolloin vitsi pääsi hieman grindatessa kärsimään. Toisena negiksenä tuli mieleen apinasaarella hieman turhauttava edestakas retkeily, kun saari oli jaettu neljään ruutuun ja jokaisessa oli tyyliin 95% ei mitään. Näiden lisäksi ei sitten muuta valittamista oikeastaan ollutkaan.
Pelin tunnarihan on epäilemättä yksi kaikken aikojen ajattomimmista pelitunnarirallatuksista koskaan, joka toimii vaikka diskettiasemilla soitettuna.
Guybrush Threepwoodin seikkailut Monkey Islandissa oli ehdottomasti kokemisen arvoinen tapaus, jonka jatko-osa on epäilemättä pelattava jossain vaiheessa tulevaisuudessa. Jo vuonna 1991 nähty Monkey Island 2: LeChuck's Revenge oli vielä todella pidetty, mutta yleisen mielipiteen mukaan kolmoinen aloitti selvän tasonlaskun sarjassa, kun alkuperäiset tekijät hiipuivat muihin projekteihin.
