Ostin Shadow Complexin ilmestymisen aikaan XBLA-versiona X360:lle, mutta sen pelaaminen jäi tuntemattomasta syystä melko alkutekijöihinsä, vaikka pelistä muistaakseni kovasti tykkäsinkin. Koska tämän tyyliset pelit ovat aina olleet lähellä sydäntäni, niin tämän kesken jättäminen on jäänyt jotenkin mieleen kummittelemaan. Aina kun Shadow Complex on tullut nimenä tässä vuosien aikana vastaan, niin muistan, että se oli se yksi hyvän oloinen Metroidvania, jota ei tullut koskaan mielenkiintoisesta alusta huolimatta pelattua.
Shadow Complex teki uuden konkreettisen muistutuksen itsestään kun pelistä tehtiin uusi Remastered-versio joka tovia myöhemmin julkaistiin Steamissakin asti. Vaan viimeinen niitti tuli Humble Bundlen sen kertaisessa "maksa mitä haluat" -paketissa, joka Shadow Complexin sisälsi parin muun pelin kanssa. Silloin en vain yksinkertaisesti voinut enää vältellä tätä, sillä tämän parempaa tilaisuutta tuskin enää tulee. Häpeälliset kaksi euroa vaihtoivat omistajaansa ja niinpä sain vihdoin annettua tällekin pelille uuden mahdollisuuden.
Alku vakuutti vahvasti jälleen, sillä tässä on alusta lähtien ihan hyvä fiilis ja virkistävä, vähän MGS:ltä tuoksahtava tunnelma. Peli alkaa kallioisesta metsästä, missä tavallinen peruspetteri nimeltä Jason on uuden tyttöystävänsä kanssa retkeilemässä. Oudot setämiehet kaappaavat tyttiksen vakoojaksi syytettynä vuorten sisälle rakennettuun laitokseen, jolloin Jasonin kontolle jää luonnollisesti tämän pelastaminen ja mystisen huipputeknologiaa sisältävän laitoksen tarkoituksen tutkiminen.
Pelaaminen on lähes puhdasta Super Metroidia 2.5D ympäristöissä. Liikkuminen tapahtuu perinteisesti neljään ilmansuuntaan, mutta puolikkaan lisäulottuvuuden myötä viholliset voivat sijaita myös takana näkyvissä taustoissa. Ampuminen näihin syvyyssuunnalla oleviin vihollisiin tuntui olevan turhan kömpelöä, enkä oikein päässyt sen kanssa sinuiksi missään vaiheessa peliä kunnolla. Idea on hyvä ja monesta suunnasta tuleva tulitus näyttääkin komealta, mutta kontrollit eivät siihen oikein tässä pelissä taivu ja syvyyssuuntaan ampuminen tuntui välillä aika tuuripeliltä.
Pelialue koostuu pitkälti mystisen laitoksen suurista tiloista, mutta myös sen ympärillä olevaan metsään kallioineen ja lampineen tehdään tuttavuutta useaan otteeseen. Näiden kahden toisiinsa nähden tuottama kontrasti oli aika toimiva lisä ja välillä oli kiva päästä tunkkaisista tukikohdan käytävistä ja klassisista ilmastointiputkista kirkkaaseen ulkoilmaan keskelle metsää.
Shadow Complex näyttää kartalle hyvin lineaarisesti joka kerta seuraavan juonen kannalta tärkeän kohteen ja reitin sinne, joten tutkimusmatkailu tavaroiden keräämistä ajatellen on hyvin vapaaehtoista. Itse poikkesin uusien lelujen myötä vaihtelevasti tutkimaan vanhoja mantuja, mutta pääosin juoksin juonta läpi. Itemiprosentiksi päätyi loppujenlopuksi 69%, joka kieltämättä oli vähän enemmän mitä ehkä odotin. Piilotettua kamaa kun tuntuu olevan kaikkialla todella reippaasti.
Alussa nähdystä nöösiJasonista kehittyy pelin edetessä ja laitoksen tuottamia sotilaskäyttöön tarkoitettuja leluja kerättäessä futuristinen supersotilas. Samalla mystisten kaappareiden motiivit pikkuhiljaa avautuvat eikä juonessa salaliitoilta ja yllätyksiltä tietenkään vältytä.
Lähtöasetelma on mielenkiintoinen, powerupit mielekkäitä, pelialue oli hyvin rakennettu ja kerättävää roinaa riittää. Tällaiseen lähitulevaisuuteen sijoittuva "realistisemmalla" otteella varustettu Metroidvania oli ainakin itselle aika tuoreelta tuntunut tuulahdus sen ainaisen täyssicifin tai fantsun sijaan.
Unreal Enginen peleillä on tapana olla komean näköisiä, eikä Shadow Complex tee tässä asiassa poikkeusta. Pelialue on yksityiskohtaisesti rakennettu, animaatiot sulavia ja efektit räiskyviä. Hyvä peli ja kyllä kelpasi, suosittelen samalla muillekin.
