Sainpas viimein koluttua viimeisenkin Dishonoredin delsun loppuun. Kaksi pidempää taukoa se vaati, mutta onnistuin kuitenkin palaamaan viimeisimmältä Samus Returnsin aiheuttamalta tauoltani hoitelemaan tämän kunnialla finaaliin. Viimeiseen tehtävään olin sen silloin noin kuukausi sitten jättänyt.
Jostain syystä tämäkään ei juuri kiinnostellut sen enempiä kuin The Knife of Dunwallikaan, vaikka hieman laadukkaammalta ja paremmalta kokonaisuudelta tuntuikin. Tulihan se pelattua, mutta en oikeastaan tiedä miksi ei vaan jotenkin taaskaan ollut tunne mukana samalla tapaa kuin emopelissä. Joku dlc-mörkö asustelee pääkopassani joka usein sabotoi kiinnostuksiani tietyntyyppisiin delsuihin ja jonka olemassaolosta olen ollut tietoinen jo pidemmän aikaa. Yllätyksenä se innostuksen vähäinen esiintyminen ei siis sinällään kuitenkaan tullut. Ja kun ei lähde, niin ei. Ei se silti tästä huonoa delsua tehnyt.
Juonta jaksoin tämän alotuksessa hieman seurata, mutten ilmeisesti kuitenkaan niin tarkkaan että muistaisin siitä enää mitään. Nyt näin taukojen päätteeksi kun pelasin sen viimeisen tehtävän viimein alta pois, niin ei siitä ollut aikaisemmilta peluilta jäänyt kirjaimellisesti yhtään mitään mieleen.
No, sitä samaahan se pelillisesti edelleen oli kuin pääpeli ja The Knife of Dunwall. Ihan hyvältä lisäriltä tämä siis tuntui, mutta silti edelleen sanoisin, että näistä kolmesta delsusta sen parjatun The Dunwall City Trialsin kanssa minulla oli eniten hauskaa. Se tarjosi pirteästi erilaista kokemusta, eikä ollut "vain" uusissa kentissä samoilla vanhoilla tempuilla pelaava uusi lyhyempi kampanja. Olen todennäköisesti mielipiteineni vähemmistössä, mutta minkäs teet.
