Pitkästä aikaa Super Metroidin kanssa Zebes-planeetalla. Olihan se jo aikakin!
Pienenähän Super Metroidia tuli pelattua hirveitä määriä, mutta nyt en oikeastaan osaa edes sanoa, milloin olen viimeksi tämän pelannut, joskus teininä varmaan vuosituhannen vaihteessa. Siitä kuitenkin on aikaa luvattoman kauan, mikä on pieni ihme siihen nähden, miten suuressa arvossa Super Metroidia olen aina pitänyt.
Kuten olen tainnut mainita tässä blogissa monesti aiemminkin, niin se on aina ollut minulle ehdottomasti yksi kaikkien aikojen peleistä, ja se on juurikin se syy miksi en ole aiemmin uskaltanut sitä tämän blogin elinkaaren aikana pelata. Pyörittelin nimittäin päässäni, että mitä jos se ei olekaan enää hyvä tai jos aika on syönyt valtaosan viehätyksestä. En olisi halunnut tämän pelin kohdalla huomata, että aika on kullannut muistot. Yli 20 vuotta kuitenkin on hirvittävä ikä pelille ja harva tuon aikakauden peleistä on säilynyt oikeasti hyvin tähän päivään saakka. Nyt pystyn huokaamaan helpotuksesta, sillä onneksi Super Metroid on yksi niistä.
Olihan tämä suoranainen pakko viimeistään nyt aloittaa 3DS:n Samus Returnsin jälkeen, kun pieni Metroidin nälkä siitä vielä jäi ja onhan Super Metroid sille juonellisesti jatkoakin.
Yllättävän hyvin oli vielä reittejä ja salareita muistissa. Jotkut pakollisetkin reitit on meinaan aavistuksen hämärästi piilotettu ja varmaan etenkin nykypeleihin tottuneilla ensikertalaisilla voipi mahdollisesti olla muutamassa kohdassa kärsivällisyys koetuksella tämän kanssa. Itsellä sattui vielä mekaniikat ja suurin osa noista bosseille ja tärkeimmille itemeille olevat reitit olemaan enemmän tai vähemmän muistissa tallessa, eikä jumitilanteita juuri vastaan tullut.
Ja olihan se edelleen timanttinen peli. Grafiikka kestää nykyäänkin katsomista ja kaikki alueet poikkeavat mukavasti todella selkeästi toisistaan. Pelialue on mestarillisesti rakennettu, löydettävää on kaikkialla, musiikitkin on erittäin jees ja valittamisen aihetta ei vaan juurikaan ole. Pelaaminen oli edelleen hauskaa.
Jos jotain on kuitenkin päässyt hieman vanhentumaan, niin automaattikartta ja kontrollit. No, kartta sentään löytyy, toisinkuin kahdessa aiemmassa Metroidissa, siihen ei vain piirry ovet eikä kerättyjen ja havaittujen, mutta keräämättä jääneiden itemeiden merkintää erotella toisistaan. Kartan ongelmat on sinällään siis onneksi pieniä. Kontrollit taas, no, ne kyllä toimii ja on riittävän tarkat, mutta juoksu, hyppy ja ampuminen omissa napeissaan pakotti harrastamaan joskus pientä sormiakrobatiaa.
Uudempiin Metroidvania-peleihin tottuneilla ensikertalaisilla eteneminen saattanee välillä hieman reitinhaun puolesta pysähdellä, peli kun ei missään vaiheessa kädestä pitäen ohjaa oikeaan suuntaan tai opeta tiettyjä temppujaan. Minulla tämä kuitenkin oli vielä sen verran hyvin muistissa, ettei jumitilanteita päässyt juuri tulemaan ja eteneminen soljui mukavasti sen kuuluisan junan vessan tapaan.
Onhan tämä klassikko syystäkin ja edelleen täysin kuranttia kamaa. Oli ehkä hieman lyhyempi mitä ennakkoon oletin, kun alueet ei olleetkaan ihan niin laajoja ja jättimäisiä kuin muistoissani. Varauduin ennakkoon että tämän parissa menisi ainakin kuudesta kahdeksaan tuntia, mutta selvitin kuitenkin tieni loppuun alle viiteen tuntiin ja kolmella pelisessiolla sain pelattua tämän alusta loppuun. Itseasiassa en myöskään kuollut pelin aikana kertaakaan, kiitos lukuisten piiloista löytyneiden energiatankkien.
Toisinkuin kaksi ensimmäistä Metroidia, kehnosti vanhentumisen kannalta kolmas, Super Metroid, ei minusta oikeastaan edes kaipaisi remakekäsittelyä. En silti lainkaan paheksu, jos Nintendo näin päättäisi joskus tulevaisuudessa tehdä. Toivottavasti tekeekin, sillä olisi tästä oikeastaan ihan kiehtovaakin kokea nykypäivän standardeihin sopiva näkemys Samus Returnsin tapaan.
Olin pelin aikana jotenkin niin vanhojen muistojen ja nykyhetkien kokemusten yhditävässä sekamelskaisessa zonessa, etten tajunnut ottaa screenshottejakaan kuin aivan alussa ja seuraavan kerran vasta lopussa. Välillä se kävi mielessä, mutta sitten tuumasin ottavani piakkoin paremmassa kohtaa ja sitten se taas unohtui. Pahoittelut tästä.
