Eli kavereiden kesken KKK (gasp!).
Kuru Kuru Kururinilla on hassu nimi peliksi, mutta on se vähän hassu pelinäkin. Kururinissa lennetään seiniä varoen eräänlaisella pyörivällä kopterialuksella, jossa on ankka ratissa. Peluu on hyvin yksinkertaista ja paikoittain raivostuttavan vaikeaa, jossa uusintayritysten addiktio elää jatkuvasti vahvana.
Homman juju on siinä, että jatkuvasti pyörivää viivaa pitää ohjata kapeita ja mutkikkaita käytäviä pitkin sokkeloisen kentän läpi. Se on juuri niin yksinkertaista miltä kuulostaa, mutta homma toimii kuin jun.. helikopterin vessa. Hötkyily, turha kiirehtiminen ja turhautuminen kostautuu salamannopeasti, mutta silti niihin kompastuu aina yhä uudestaan ja uudestaan.
Kentät pitenee ja vaikeutuu koko ajan, sekä uusia aina vain hankalempia esteitä tulee muutamaan kertaan vastaan. Ankka-aluksen pyörimissuuntaa ei voi itse vapaasti vaihtaa, vaan siihen on kentissä omat ennaltamäärätyt pisteensä. Välillä pitää taktikoida pyörimissuunnan ja reitin kanssa, mutta enemmän tämä kysyy malttia aivotyöskentelyn sijaan. Kaipa tämä silti jonkinlaiseksi puzzle-peliksi lasketaan.
Tämä oli minulla ehkä parin viikon projektina. Pelasin aina vähän väliä, joskus lyhyitä, joskus pidempiä hetkiä kerrallaan, ja juuri sellaisena tämä olikin omiaan. Todella usein kärsivällisyys meinasi olla tapissaan, mutta silti oli pakko yrittää vielä "viiimeisen" kerran uudestaan. Se "viimeinen" yritys toistui usein vielä moneen kertaan, ennenkuin se kyseinen kenttä meni sitten viimein läpi ja malttoi vihdoin pitää sen tauon mistä aikaa sitten haaveili. Sehän on hyvän pelin merkki se.
En yhtään ihmettelisi vaikka tätä samaa ideaa olisi nähty aikojen saatossa jo useissa kymmenissä simppeleissä flash-peleissä, mutta itse en ole tällaista ennen tainnut juuri pelailla. Kuru Kuru Kururinissa on niin mainion yksinkertainen idea ja hyvä pelattavuus, että tykkäsin suuresti, eikä sitä tehnyt mieli jättää missään vaiheessa kesken. Jos joskus olisi halunnut paiskoa epäonnistuneen suorituksen jälkeen raivopäissään esineitä, niin niistä virheistä sai kuitenkin aina syyttää vain itseään.
