Taas tuttu peli nuoruudesta. Siinä missä Tony Hawk 2 oli minulle huomattavasti tutumpi ja nostalgisesti tärkeämpi peli, kolmatta en aikoinaan muistaakseni jäänyt läpipeluun jälkeen enää hirveästi hinkkailemaan. Vaikka hyvä peli olikin ja niin teknisesti kuin pelattavuudeltaankin askel parempaan, ei se minuun kuitenkaan lähtemätöntä vaikutusta tehnyt. Sydän jäi edelliselle osalle.
Vaan entäs nykyään? No, ei tämä nyt sinällään hassumpi ole vieläkään. Onhan tässä ärsyttäviäkin juttuja ja skededuden kontrollointi on joskus aika tuskaista, mutta kunhan nämä vain oppii hyväksymään osana peliä, niin pelaa tätä edelleenkin jokseenkin mielellään. Kyllä tämä rehellisesti sanottuna kakkosen nykyisinkin silmin pesee, mutta kakkonen on edelleen minulle vahvalla nostalgialla avustettuna ykkönen.
Ärsyttävyyksistä mainittakoon liikenne ja erityisesti muut ihmiset. Voihan pirulauta sentään miten paljon ne voikin joskus ärsyttää. Seistä töljöttävät missä sattuu tai kävelevät alle, sitten vielä saattavat naljailla uskomattoman ärsyttävästi päälle kun joku elämää pidempi temppucombo meni sen takia pieleen. Toinen ärsyttävyys on ne aiemmistakin osista tutut paikoin liukkaat kontrollit ja hitaassa vauhdissa skeittarin esteistä kimpoilu ties minne.
Ensimmäinen valimoleveli ei juuri ollut minun makuun, mutta loput kelpasi jo huomattavasti paremmin. Tehtävät oli edelleen niitä samanlaisia tuttuja mitä kakkosessakin, eli kerää kirjaimet, tuhoa jotain, tienaa riittävästi pisteitä, tee tietty temppu tietyssä paikassa yms. Tuntui tosin että tässä suurin osa tehtävistä oli hieman helpompia saavuttaa kuin kakkosessa, mutta saatan muistaa väärinkin.
Letkeä ja lennokas pelattavuus on tonihaukkojen tavaramerkki. Realistisuudella ei ole näissä juuri sijaa, mutta eihän se menoa haittaa, jos sen ei anna haitata. Soundtrack on myös täynnä hittejä ja temppuvalikoima on hämmentävän laaja. Oli tätä ihan kiva taas pelata pitkästä aikaa, mutta tuskin tätä ikäväkään tulee. Onneksi on olemassa reilusti ennalta pelaamattomia jatko-osia.
