[SNES] Super Castlevania 4 (1991)

Komea alkukuva ja ensimmäisen kentän melodinen musiikki painuu heti mieleen, mutta sitten huomaankin yläkulmassa kellon joka tikitti hurjaa vauhtia alaspäin, Mitä ihmettä, onko tässä joku aikaraja? Ensimmäinen bossi tuli nopeasti vastaan ja tämän tapettua sainkin tälle mystiselle kellolle selityksen. Tässä edetäänkin lineaarisesti perinteisissä kentissä metroidvaniamaisen jättisokkelon sijaan. Olen pelannut aiemmista Castlevanioista vain hieman uudempia tuotoksia, Symphony of the Nightia ja Dawn of Sorrowia, niin luulin ja oletin automaattisesti että toki kaikki muutkin Castlevaniat ovat samanlaisia. Eipähän pääse eksymään ja eteneminen on sitten vain ja ainoastaan taidosta kiinni, eikä oikean reitin etsimisessä tarvitse tuskailla, kelpaahan tämäkin. Jälkikäteen asiaa tutkiessa selvisi, että tämä onkin jossain määrin Nessillä nähdyn ensimmäisen Castlevanian remake.

Ffffuuuuuuu

Nopeasti selvisi myös ettei tämän läpäiseminen taida ollakaan mikään ihan läpihuutojuttu. Ihan törkeän vaikean oloinen peli alkuun, niinkuin usein tuohon aikaan tehdyt pelit on. Virheistä rankaistaan menettämällä aimo annos helttiä ja takaisin sitä saa hyvin harvakseltaan. Niinpä päätin aika äkkiä että pakkohan tässä on huijata emulaattoritallennuksilla, jos haluan tämän läpi asti pelata. Muutoin jäisi aivan satavarmasti kesken hermojen antaessa ensin periksi.

Kontrollit on tavallaan hieman tahmean oloiset, mikä johtunee osittain siitä että pelaajan hahmo on liikkeissään ja animaatioissaan niin kovin hidas, kun vastapainoksi monet, erityisesti lentävät viholliset on todella vikkeliä. Onneksi tähän tottui kuitenkin suht. nopeasti. Liikevalikoimaan on saatu ruoskan lyöminen kahdeksaan suuntaan ja nappia pohjassa pitämällä sitä voi vapaastikin pyöritellä. Flengaus (tosin vain ennaltamäärätyissä paikoissa) ja kyykkykävelykin onnistuu ja heittoaseet lähtevät napakasti omasta nappulastaan. Olettaisin ja muistelisin että aika harva peli tuohon aikaan tarjosi noinkaan monipuolisia ja hyvin toteutettuja kontrolleja. Viimeisenä muttei vähäisimpänä, moonwalkkausta voi harjoittaa portaissa, bugi lienee, mutta aina yhtä hauskaa.

Muuten hyvässä pelissä on pari ongelmaa. Ensimmäisenä mainittakoon, että jotenkin rappuset on todella hankalia ja kankeita tässä. Rappusissa pelihahmo on aika jumissa, kun hyppiminen ja kyykkiminen on niissä kiellettyä. Ainut vaihtoehto on könytä hitaasti eteen- tai taaksepäin, tai sitten pudottautua alas, mutta se harvoin on kannattavaa. Lentävien vihollisten kaarrellessa lähettyvillä, rappusiin meno on varma keino päästä hengestään. Rappusiin hyppääminen tai pudottautuminenkin niihin tiputtaa pelaajan usein niistä läpi rotkoon kuolemaan. Voikin melkein sanoa, että rappuset on tämän peli lähes pahin, tai ainakin ärsyttävin vihollinen. Toisena ongelmana pidän alasuuntaan scrollattamattomuutta. Eli jos jossain kohtaa oli vielä pari pikseliä sitten taso, mutta ruutu scrollasi juuri ja juuri sen yli, niin siinä ei ole enää tasoa. Jos siihen kohtaan tippuu, niin kuolee. Tämähän oli yleistä tuon ajan peleissä, mutta uskomattoman ärsyttävänä sitä silti pidän ja se tuo vääränlaista haastetta peliin. Loppupuolella etenkin muutama kohta tuntui olevan suunniteltu juuri tällaisia kuolemia silmälläpitäen.

Eivät nuo onneksi pääse kuitenkaan peliä pilaamaan, ja grafiikka on näinkin vanhaksi snessipeliksi todella hyvää ja selkeää, taustat on paikoittain myös todella rikkaan olosia. Etenkin alkupään leveleissä on ihan siistejä juttuja, kuten tynnyrimäisesti pyörivä tausta, jonka efekti pitää tosin nähdä liikkeessä, huoneen kääntymisiä 90asteen kulmassa ja jättimäisillä ruudun kokoisilla kattolampuilla hyppelyä. Voin helposti kuvitella monen leuan käyneen lattiassa silloin vuonna 1991.

Tunnelma, grafiikka ja musiikit natsaa hyvin keskenään ja kaikenkaikkiaan tässä on paljon tehty asioita oikein ja pelaaminen on parista ärsyttävyydestä huolimatta viihdyttävää. Tykkäsin myös lineaarisesta pelimekanikasta enkä jäänyt kaipaamaan metroidvanian tuomaa näennäistä vapautta. Haastetta löytyy ja kuolemia tuli paikoittain aika paljonkin. Kenties joskus voisi yrittää pelata läpi ihan rehellisin keinoin ilman emulaattoritallennuksia. Oli tämä nimittäin niin hyvä.

Simo sanoo linnalle kiitos ja näkemiin