[PC] Half-Life (1998)

Valven ensimmäinen peli, Half-Life, on varmasti yksi merkittävimmistä julkaisuista fps-pelien rintamalla. Se oli ns. aikuismaisempi sekä teemaltaan ja juoneltaan roimasti realistisempi kuin muut räiskinnät siihen aikaan. Mainitsemisen arvoista on myös, että vuonna 1999 muuan Counter-Strike sai alkunsa juurikin Half-Lifen modina.

Kun Tiedemies Gordon Freeman on saapumassa normaalisti töihin Black Mesan tutkimuslaitokseen, alkaa pitkä junamatka Black Mesan halki. Ensimmäisen viiden minuutin aikana pelaajan ei anneta tehdä muuta kuin katsella maisemia ja kuunnella junan kuulutuksia. Senkin jälkeen seikkaillaan vielä tovi työpaikalla ja jutskataan kollegoiden kanssa, ennenkuin Gordonin suorittama tehtävä koekammiossa menee pahasti pieleen ja avaa portaalin Xen-ulottuvuuteen, jolloin peli pääsee kunnolla alkamaan.

Oho

Half-Life teki joitain asioita uudella tavalla. Välivideoita ei ole, muutamat välinäytökset on tehty pelin moottorilla scriptatuksi eventiksi, kuten aiemmin mainittu junamatka työpaikalle. Myöskään yksittäisiä leveleitä ei ole, vaan peli on muutamaan jaksoon sijoittu isompi kokonaisuus, minkä sisällä liikutaan. Levelin vaihdon huomaa ainoastaan lyhyestä checkpoint -lataustauosta. Vaikka pelistä löytyy ihan oikea juoni, sitä ei juurikaan pakoteta pelaajalle, vaan tämä joutuu itse siihen kiinnittämään huomiota, jos tahtoo tapahtumia ymmärtää. Kuten edellisestä kappaleesta pystyy päättelemään, heti ei myöskään pääse räiskimään, vaan peli alkaa hyvin maltillisesti muihin aikalaisiinsa verrattuna.

Olen tämän pelannut kahdesti läpi aiemminkin. Edellisestä kerrasta on rutkasti aikaa, yli 10 vuotta varmasti, mutta nyt tämän kolmannenkin kerran jälkeen voin vain tyynesti todeta, että Half-Life ei ole päässyt juurikaan vanhentumaan. Kaikki pelattavuudesta tekniikkaan ja suunnitteluun toimii vain pirun hyvin edelleen. Yllätyksekseni ostamani Steamin versio sisälsi näemmä alunperin perutusta Dreamcast -porttauksesta lähtöisin olevan HD-pätsin, joka lopulta 2001-vuoden Blue Shift -lisäosassa näki ensimmäisen virallisen päivänvalonsa. Tämä nostaa resoluutioita hieman korkeammaksi, päivittää hahmojen modeleita hieman vähemmän kulmikkaiksi ja korvaa pistoolin, haulikon ja rynnäkkökiväärin modelit täysin uusilla.

Suuri osa viholliskatraasta tuodaan Xenistä, mutta lähes yhtä isossa osassa on hallituksen erikoisjoukot, joiden tehtävänä on tuhota kaikki todisteet pieleen menneestä projektista, työntekijät mukaanlukien. Näiden kavereiden kanssa ei ryttyillä, etenkin puolinäkymättömät kommandot ovat pirun vikkeliä tapauksia. Erikoisjoukot tuovat mukanaan myös helikoptereita ja tankkeja, joten Gordonia ei ihan helpolla päästetä. Välillä pelaaja huomaa löytävänsä itsensä keskeltä sotatannerta, jossa erikoisjoukot ja Xenin muukalaiset taistelevat keskenään.

Aiemmat läpipeluukerrat ovat tainneet hoitua normalilla, sillä en muistanut että tämä olisi ollut millään tavalla kovin haastava peli. Pelasin nyt Hardilla, ja olin pakotettu käyttämään Quick savetusta vähän väliä, jos halusin pelissä edistyä. Viholliset teki aika paljon lämää heti alun headcrabeista lähtien, eikä seiniin pultatut ensiapurakkineetkaan ihmeitä parantaneet.

Leveleistä löytyy hurjasti vaihtelua ja peli on kauttaaltaan hyvin rytmitetty. Välillä ammuskellaan ja toisinaan lähinnä seikkaillaan. Pieniä puzzleja löytyy sieltä täältä, eikä perinteistä oikean avaimen etsintää harjoiteta kertaakaan. Kyllä tässä joutuu välillä miettimään, taaksepäin kulkemaan ja suuntaa etsimään, vaikka lineaarinen peli toki onkin. Aivosolut ei kyllä silti pääse ylikuormittumaan, mitään kovin kryptisiä tilanteita ei tule missään vaiheessa vastaan.

Xenissäkin käydään

Tykkäsin kovasti aikoinaan myös pelin moninpelistä, joka oli perinteistä Deathmatchia tiimeillä tai ilman. Se oli erittäin nopeatempoista ja muutamassa kentässä oli jokin hauska koukku, kuten esimerkiksi ydinräjähdys, joka tappoi levelistä kaikki paitsi suojabunkkerissa olevat. Sireenit kun alkoi levelissä huutamaan, niin kaikki tiesi, että pian on riennettävä siihen ainoaan bunkkeriin suojaan kaikkien muidenkin tavoin aseet laulaen, ennenkuin nuke tippuu niskaan.

Aikomukseni oli päästä kovin taitavien pelaajien täyttämään HUNT-klaaniin, mutta valitettavasti moninpeli ei saanut kovin suurta suosiota ainakaan Suomessa, ja serverit kuolivat nopeasti pois. Ja sittenhän meillä olikin jo Counter-Strike ja Team Fortress Classic.

Half-Life oli klassikko ja myyntimenestyjä jo syntyessään, mutta niin myös Valve firmana. Valve on tehnyt ensipelistään lähtien hurjan laadukasta jälkeä, eikä Steamin läpilyöntikään ollut sattumaa. Valvella osataan olla edellä aikaansa.

Viimein mysteerisen salkkumiehen juttusilla