sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

[PC] Shadow Warrior (1997)


Lo Wangin seikkailu itäaasiateemaisessa halvan huumorin Duke Nukem 3D-kloonissa on osaltani saanut päätöksensä. Who wants some Wang?

That's no ordinary rabbit

Aika tuntuu kullanneen muistoja Shadow Warriorin osalta. Sanottakoon alkuun, että en ole oikein koskaan tykännyt Build-enginelle ominaisesta älyttömän kiikkerästä liikkumisesta ja ampumisesta. Sehän nyt ei ollut tietenkään mikään yllätys, että Shadow Warriorkin niistä kärsii, mutta tuntuu että tässä se häiritsee minua enemmän kuin esimerkiksi Dukessa. Sisällön osalta fiilikset ovat vähän kaksijakoisia. Pelaaminen ei ehkä nyt valitettavasti ollut ihan niin rautaista, mitä yritin ennakkoon muistella.

Levelit tuntui olevan hyvin vaihtelevan tasoisia laadultaan. Sharewareversiossakin nähty ensimmäinen kenttä toimii edelleen kuin tauti, mutta heti sen jälkeen ensimmäisen episodin kentät on minusta paljon mielenkiinnottomampia. Kokoversion tuoma toinen, reippaasti pidempi episodi on sitten taas aika vaihtelevaa kamaa laidasta laitaan tasoltaan.

You half the man you used to be!

Vaikka pelaaminen on toki modernimpaa kuin esimerkiksi Doomissa, niin jotenkin tuntuu, että monipuolisuutta löytyy silti vähemmän. Kaikki kentät tuntuu jollain tapaa hyvin samankaltaisilta ja vaihtelua on liian vähän. Tätä fiilistä on jotenkin hyvin vaikea pukea sanoiksi, sillä harva räiskintä, etenkään tuohon aikaan oli mitenkään erityisen vaihteleva, saati sitten se Doom.

Vaihtelevuutta tuodaan kyllä siinä mielessä, että muutamissa kentissä pääsee jopa ohjailemaan huonoilla kontrolleilla varustettuja tykkitorneja ja ajoneuvoja, kuten jonkinlaisia, trukkeja, veneitä, tankkeja sekä radio-ohjattavia autoja. Näistä ei vain ole levelien tai pelin pelastajaksi, vaikka erittäin hauska uuditus olikin ilmestymisensä aikoihin.

Do you want to wash wang? Or do you want to
 watch Wang wash wang?

Ulkoasu on selvää Buildia. Tekstuurit ovat värikkäitä ja yksityiskohtaisia, kaikkialla on kaikkea roinaa ja tilpehööriä, mutta jokin tässä grafiikan tyylissä on sellaista, mistä en niin pidä. Tätäkään en oikein osaa sen suuremmin selittää.

"Lievästi" kaksimielinen huumori on ehkä astetta laadukkaampaa kuin Duken kiroilupainotteiset vitsit ja egoilu, mutta harva juttu nyt mitenkään hirveästi jaksaa tässäkään hymyilyttää. Ja löytyyhän tästä sitä samaa vessahuumoriakin. Ainakaan peli ei ota itseään liian vakavasti, ja humoristinen tunnelma kokonaisuudessaan on sinällään silti ihan toimiva. Pop-kulttuuriviittauksiakin löytää myös paljon.

She's raided her last tomb

Aseita on aika paljon ja kattava asekokoelma lieneekin minusta pelin parhaita puolia. Osassa aseissa on useampia tulitusmoodeja, esim singolla voi ampua myös tavallisten ja hakeutuvien lisäksi jopa ydinkärkiohjuksen. En tiedä missä pelissä Railgun on ollut ensimmäistä kertaa mukana, mutta Shadow Warrior on varmaan niistä ensimmäisiä? Ei liene sattumaa, että Schwarzeneggerin Eraser ilmestyi vuotta aiemmin. "Time to get erased", toteaa Wang Railgun kädessään.

Reippaasti haastavempi tämä tuntui olevan kuin Duke. Viholliset tekevät hurjasti lämää vähääkään vaikeammilla vaikeustasoilla. Vaihdoinkin nöösinä neljästä vaihtoehdosta toisiksi vaikeimmasta toisiksi helpoimpaan jo tokassa kentässä. Jo ensimmäinen kenttä meinasi tuottaa hankaluuksia, eikä pelatessa tuntunut yhtään siltä, että haluan ehdottomasti selättää tämän vaikealla tasolla.

Be proud Mr. Woo

Lisäksi Build tuntuu tässäkin, jopa vielä enemmän kuin Dukessa, että se pysyy lähinnä purkalla ja tuurilla kasassa. Tojotamiehen henki on ilman vihollisiakin herkässä, jotain ihmeellisiä tyhjästäkuolemisia tuli muutamia kertoja, kun vain juoksi seinää päin tai sitä pitkin salareita etsiessä. En tiedä onko vika dosboxissa ja nykykoneissa, mutta myös kaatuilua tapahtui muutamaan otteeseen, liittyen jotenkin räjähdyksiin ja kuolemiseen.

Pienenä pelasin tästä enimmäkseen sharewareversiota ja moninpeliä, niin en ollut muistaakseni koskaan tainnut pelata tätä läpi asti aiemmin. Tulipahan tehtyä vaikka meinasi kyllästyminen iskeäkin kesken kaiken. Viholliset ja levelit jos olisi mielenkiintoisempia, niin tässä olisi ollut aikanaan ainesta ihan oikeaksi klassikoksi, mutta nyt suoritus on jäänyt minusta vähän puolitiehen. Ei sillä, että tämä nyt olisi mitenkään erityisen huono peli, aika keskinkertainen vain.

You no mess with Lo Wang

Blood on vielä tästä kuuluisimmasta Build-triosta läpikäymättä, joten pitää ottaa se jossain vaiheessa projektiksi. Sitäkin tuli pienenä jonkin verran pelattua, mutta en vain muista siitä enää juuri yhtään mitään. Eli lähtökohdat ovat aika samat mitä tämänkin tapauksen kanssa oli. Toivottavasti vain Blood pystyy lunastamaan muistot, eikä petä niitä.

Fortune say: "Sorry, you no win this time, try again." Ja hehän yrittävät. Tämä alkuperäinen on julkaistu uudestaan digitaalisesti ilmaiseksi, mutta myös redux-versio ja remake/reboot on jo julkaistu, sekä kakkososa on vielä tulossa tänä vuonna. Wang viilettää kovempaa kuin koskaan.

Kas, meni näköjään vikan bossin kanssa aika täpärälle