Kovasti ylistetty Snes-seikkalu Super Mario World 2 on sinällään vähän hämäävä nimi pelille, jossa pääosassa on Marion sijaan Yoshi. Mario kyllä roikkuu rääkyvänä va(i/u)vana mukana kaikkialle, mutta eriväriset Yoshi-dinot on pelin selkeät päähahmot.
Tällä kertaa ei siis pelastatakaan prinsessa Peachia. Koopavelho Kamek aikoi kaapata Marion ja Luigin vielä heidän ollessa vauvoja, sillä tulevaan ennustaminen on näyttänyt, että he tulevat tuomaan harmia myöhemmin. Vain Lugin ja tätä kuljettaneen haikaran kaappaus onnistui, ja Mario päätyi Yoshi-dinojen huostaan, jotka päättävät lähteä pelastamaan Marion kadoksissa olevaa veljeä ja tätä kuljettanutta haikaraa. Vaikka Mario-pelien juonet ovat olleetkin lähinnä tekosyy pompinnalle, niin tämä onkin selvä prequeli aiemmille Mario-peleille, tuoden jonkinlaista jatkumon tuntua.
Mario kun toimii pelissä lähinnä statistina, niin sienien ja tulikukkien yms. sijaan löytyy Yoshille muuntautumispalikoita. Yoshi voi muuttua helikopteriksi, myyräksi, autoksi, junaksi tai sukellusveneeksi kentistä löytyvistä powerupeista, mutta ne on aina pakotettu levelin rakenteeseen. Eli niitä ei löydä turhaan tai sattumalta, vaan aina samoista ennaltamäärätyistä paikoista, ja niillä on aina jokin selkeä tarkoitus, tai sitten eteenpäin ei vain pääse ilman. Muuntautumiset on sinällään ihan hauskoja juttuja, mutta en tiedä miten tarpeellisia, ainakaan tällä tavoin toteutettuna.
Visuaalinen anti on erittäin hienoa. Taustat ja spritet ovat selkeitä ja värikkäitä. ja yleisestikin tämän pelaaminen tuntuu ja näyttää siltä kuin pelaisi väriliitupiirrosta. Erittäin nättiä jälkeä kauttaaltaan.
Audiopuolella ärsyttää ainoastaan Marion huutaminen. Tässä kuolema ei korjaa samantien vihollisiin törmätessä. Jos Yoshi ottaa osumaa, niin Mario irtautuu ratsunsa selästä huutamaan ja lentelemään saippuakuplassa ympäri ruutua, ja se täytyy sieltä noutaa takaisin ennen ajan loppumista (0-30sek, riippuen aiemmista suorituksista). Kuolema koittaa vasta kun aika loppuuu, jolloin Mariovauva liihoittaa vihollisten saattelemana tiehensä. Uskomattoman ärsyttävää ja stressaavaa rääkymistä on paljon.
Musiikit on todella hyviä ja mieleenpainuvia rallatuksia, mutta ihmetyttää biisien todella vähäinen määrä. Ainakin tuntuu, että samat ~kolme biisiä soi läpi pelin kentästä toiseen.
Pelinä tämä on hieman suoraviivaisempi kuin aiempi World. Salaisuuksia on huomattavasti vähemmän, tässä ei ole tarvetta varsinaisesti etsiä oikeaa exittiä etenemistä ajatellen eikä oikoreittejäkään ole. Myöskään muihin/aiempiin kenttiin vaikuttavia elementtejä ei läpipeluuni aikana löytynyt. Yoshin taidot syystäkin on monipuolisemmat kuin aiemmin, esim ilmassa räpiköinti lisää hypylle pituutta, ja vihollisia nielemällä saa munia, joilla sitten voi kivittää muita vihollisia.
Hyvä peli. Erittäin nätti ja leveleiltään hyvin monipuolinen, mutta ei kokonaisuutena minusta kuitenkaan aivan ensimmäisen Super Mario Worldin tasolla. Myönnettäköön tosin, että tätä pelatessa minulla ei ollut nostalgialaseja silmillä, sillä en ollut pelannut tätä pienenä. Siihen en osaa ottaa kantaa, miten paljon se vaikutti arvostelukykyyni peliä pelatessa. Loppua kohden meinasi alkaa vähän jo kyllästyttämään, mutta ilolla tämän silti läpi asti pelasi.
Vain vuosi tämän ilmestymisestä ja Super Mario 64 oli jo valloittamassa maailmaa uuden sukupolven Nintendo-konsolilla. Se onkin sitten toinen tarina se.
