[N64] Super Mario 64 (1996)

Super Mario 64 siirsi Marion huikeat seikkailut ensimmäistä kertaa kolmanteen ulottuvuuteen ja avoimempaan maailmaan, muuttaen samalla sarjasta lähes kaikki ennalta tutut rakenteet täysin uusiksi.

Mario liikkuu ensimmäistä kertaa avonaisessa ja täysin kolmiulotteisessa maailmassa. Poweruppeja ei niinkään ole, mutta ne on korvattu Marion monipuolisemmalla liikevalikoimalla. Kenttiä on tällä kertaa vain häpeällisen kuuloiset 15, mutta kenttien määrä ei ratkaisekaan tällä kertaa. Enää ei juosta kenttää alusta loppuun, jonka jälkeen siirrytään toiseen, vaan nyt suurissa leveleissä piipahdetaan useaan otteeseen etsimässä toinen toistaan paremmin piiloitettuja tähtiä. Yhteensä tähtiä on pelissä 120 kappaletta, mutta läpipeluu onnistuu jo 70:lläkin. Tutkittavaa on siis reilusti, ja kaikkien tähtien haaliminen ilman oppaita on epäilemättä sankariteko.

Tuohon aikaan kolmiulotteisesti liikkuvat kolmannen persoonan pelit oli usein täysiä kalkkunoita pelattavuudeltaan. Marion sulavat tattikontrollit olivat niin hyvät, että niistä otettiin mallia muihinkin peleihin ja tulevaisuus oli 3D-rintamalla pian paljon valoisampi. Vaikka tattien määrä ohjaimissa on sittemmin ehtinyt tuplaantua, silti ne kontrollit nähdään vielä nykypeleissäkin, jotka 20-vuotta sitten tähän peliin innovoitiin. Ja juuri siksi tähän on erittäin helppo tutustua nykypäivänäkin, mikäli N64:n pelitarjonta on Marion osalta kokematta.

Pelin aikanaan mullistavata tekniikasta, innovaatioista ja monipuolisesta pelattavuudesta voisi kirjoittaa epäilemättä paljonkin, mutta siihen junaan en tämän kummemmin lähde. Netistä löytynee sadoittain syvällisiä ja paremmin kirjoitettuja artikkeleita aiheesta, etenkin kun pelin 20-vuotissynttäreitä juhlittiin äskettäin.

Aikanaan todella mullistavat kontrollit pelitti nykyäänkin muuten ihan riittävästi, mutta kuvakulman säätäminen ja kameran itestään liikkuminen aiheutti runsaasti harmaita hiuksia ja ärsytystä. Kamera on ilmeisesti toteutettu niin, että se on fyysinen objekti joka ei mene toisten objektien sisään eikä edes liian lähelle. Myös kameran vapaampaa liikkuvuutta Y-akselissa olisi luonnollisesti kaivannut useamminkin kuin kerran pari. Kuvakulma on välillä luonnollisestikin siis väkisinkin ihan hanurista, eikä sille välttämättä voi oikein mitään. Uiminen ja lentäminen on myös aika vastenmielistä, mutta kyllä näiden kanssa elää. Syvyyden hahmotus on jotenkin hankalaa paikka paikoin, ja se korostuu etenkin silloin, kun Marion jalat ja varjo ei ole tukevasti maan pinnalla.

Kyllä, hermoja kyseltiin paikoittain ja vihasin uimista, mutta pakko sanoa, että Mario 64 on todella taidokkaasti suunniteltu ja rakennettu peli, etenkin kun muistaa ettei tätä ennen oikeastaan vapaan maailman 3D-pelejä juuri ollut, saati hyviä sellaisia. Tutkittavaa on hirmuisesti ja maailmasta avautuu uusia kenttiä miellyttävään tahtiin aina lisää, kun edellisiä on vähän aikaa hinkkaillut.

Erittäin mielelläänhän tätä edelleen pelasi. Pelaaminen on miellyttävän hauskaa ja kentät monipuolisia sekä täynnä haasteita. Tähtien metsästys oli taas todella mukavaa puuhaa. Osa tähdistä löytyi helposti, osa vahingossa ja joidenkin salaisuutta en millään keksinyt. 71/120 oli lopputulokseni, sillä vaikka hyvä peli onkin kyseessä, niin mielenkiinto ei riitä kaikkien, eikä edes sadan etsimiseen. Mielummin nokka kohti täysin uusia haasteita.

Yay, Peach on taas turvassa

---

Ja sitten vähän muisteloita onnettoman muistini syövereistä tämän pelin tiimoilta..

Muistan kokeilleeni Mario 64:sta joskus varhaisesti yläasteella, mutta vain hyvin pikaisesti. N64 julkaisu ja sen pelit meni itseltä aikalailla täysin ohi, PC-pelaaja enempi kun olin. Luokkakaveri oli kerran käymässä ja hän toi mukanaan hänellä lainassa olevan koneen muutamine peleineen, ja sitä sitten yhden illan verran pelattiin. Mariossa taisin vain pyöriä aloitusalueella ja mahdollisesti jossain kentässäkin. En saanut oikein otetta enkä tiennyt mikä on homman nimi, eikä oikeastaan tainnut hirveästi kiinnostanutkaan. Siirryttiin nopeasti pelaamaan Bondin moninpeliä, joka oli heti paljon mielekkäämpää

Toisella, läheisemmällä kaverilla oli kotonaan kyllä N64, mutta siellä pelisessiot koski usein enimmäkseen Mario Karttia, sillä tätä tasohyppelyMariota ei häneltä löytynyt.

Myöhemmin Mario 64 tuli viimein tutuksi, kun Nintendo DS julkaistiin. Ostin DS:n ja julkkaripelinä julkaistun remakeversion ilmestymisen aikaan armeijaa varten. Muistan vain, että olin yllättynyt että miten hyväksi peliksi se sitten lopulta paljastuikaan. Muistelisin, että minimitähdin pelasin sen armeijan aikana läpi, mutta en mene vannomaan ja tarkistaakaan en voi.