[PC] Carmageddon (1997)

Destruction Derby oli SE romurallipelisarja aina siihen asti, kunnes Carmageddon ilmestyi.

Derbyt tapahtuivat suljetuilla radoilla, mutta kun Carmageddon vei romurallinsa avoimille kaduille epäonnisten jalakulkijoiden sekaan, (joiden yliajamisesta saa vieläpä pisteitä!) niin äläkkähän siitä nousi. Esimerkiksi Saksassa ja Englannissa Carmasta myytiin vain sensuroitua versiota, missä ihmiset oli korvattu zombeilla tai roboteilla, Brasiliassa ei pelillä ollut kauppoihin asiaa ollenkaan.

Carmassa kaikki on vedetty hieman yli. Painovoimaa voisi kuvailla hyvin lennokkaaksi, sillä autot lentävät pienistäkin pompuista ilmoihin liitelemään voltteja tehden. Goressakaan ei säästellä, ihmiset suorastaan räjähtävät verimössöksi kun autolla hieman hipaiseekin jalankulkijaa.

Carmageddon on autopeli, mutta maaliin ei tarvitse koskaan päästä eikä checkpointeja tarvitse kiertää, vaan vastustajien murjominen on pelin juttu ja suola. Kilpa-ajoon ei oikein edes kannusteta, sillä kisoissa on aikaraja ja lisäaikaa saa parhaiten juuri muiden autojen runnomisesta ja ihmisten yli ajamisesta. Checkpointista esim saa vain pisteitä, ei aikaa. Eikä edes tekoälykuskitkaan yritä ajaa kilpaa, toisinkuin Derbyssä taisivat tehdä.

Pelissä on 36 kisaa, joista voiton saa ihan vain ajamalla kilpaa, kaikki vastustajat romuttamalla tai kaikki jalankulkijat tappaen. Kisan reitti ja checkpointit on aina ennaltamäärätty, mutta suurella pelialueella saa ajaa vapaasti mihin tahansa, eikä koko kisasta tarvitse ruutulipun heilahtamisen jälkeen enää edes välittää.

Aloitin pelaamaan keskivaikealla tasolla, mutta tunnin jälkeen aloitin alusta ja vaihdoin helpoimpaan tasoon. Vaikeustaso kun vaikuttaa pisteiden tienaamiseen ja rankingin nousemiseen vaadittavaan pistemäärään, sekä lisävarusteiden hintoihin ja aikarajaan. Ajattelin ettei ole aikaa tai kiinnostusta hinkata jokaista rataa jalankulkijoita tappaen että saisi kelloon lisäaikaa sekä tarpeeksi pisteitä rankin nostamiseen. Tekoälyyn(tai älyttömyyteen) vaikeustasolla ei ole mitään vaikutusta.

Lisämaustetta kisaaminen saa myös erilaisista kaikkialta löytyvistä erivärisistä tynnyreistä, jotka saattavat joko hyödyttää tai haitata pelaajan suoritusta. Lievimmillään niistä saa vain aikaa, pisteitä tai lisää vauhtia autoon, mutta myös jopa painovoiman lyhyitä muutoksia, seiniä pitkin ajamista ja auton ärsyttävää hyppimistä löytyy.

Myöhemmin virallisen lisäosan, Splatpackin, ohella ilmestyneen 3dfx-päivityksen myötä peli näyttää yllättävän hyvältä vielä nykyäänkin ja toimii riittävän sulavasti, joskin softana vieläkin sulavammin. Ainoastaan sisätilakuvakulma on jostain syystä kiihdytettynä lähes pelikelvoton, fps kun laskee todella alhaisiin lukemiin. Ympäristöt nyt on paikoittain aika rumaa oksennusta kauttaaltaan ja piirtoetäisyys on aika likellä, mutta minkäs teet. Eivät kuitenkaan häiritse suuremmin pelaamista ja aikaisekseen Carma on toki visuaalisesti ihan hyvän näköinen.

Musiikki on hyvin peliin sopivaa. Esim tunnettu metallibändi Fear Factory tarjoaa kolme instrumentaalibiisiä, joissa ei tuplabasareitakaan säästellä.

Sitten muutamia ärsyttävyyksiä: Vedessä ajaminen ja peruuttaminen on ihan täysin hanurista, kolarointi ei aina osaa laskea osumia vahingoksi vaikka kuinka kovaa ajaa päin, sekä veden kanssa ylivoimaisena ykkösenä, superärsyttävät poliisit superautoineen.

Kaikki 36 kisaa tuli voitettua ja ykkösrankki tienattua. Palkinto tästä oli lyhyt ja suttuinen loppuvideo, jonka jälkeen peli palasi normaalisti valikkoon kuten aina. Melkoinen antikliimaksi, mutta enpä tiedä toisaalta mitä muutakaan odotin tai olisin toivonut.

Pienissä annoksissa edelleen ihan kohtuullista viihdettä, mutta jotenkin oletan, että kakkonen pelittää paremmin, viimeistellympi ja nätimpi kun on, eivätkä ympäristöt ole tässä ehkä enää ihan niin mielenkiintoisia ja vaihtelevia kuin jatko-osassa.

Muistan että Carmageddon oli julkaisuaikanaan aika omanlaisensa peli. Leukaa sai tosissaan lattialta ylös nostella, kun ala-aste ikäisenä tätä ensimmästä kertaa pääsi pelaamaan. Carmageddon oli aikaisekseen todella raaka, vauhdikas ja erittäin hauska pelata. Peli ei ota itseään kovin vakavasti ja mielikuvitksellisia autoja ja ratoja on ihan hyvä määrä. Carmaa tuli pelattua pienenä aika paljon ja jonka edellämainittu jatko-osa teki kaiken vielä paremmin, ja jota tuli pelattua vieläkin enemmän.

Jäänyt myös hyvin mieleen, että tässä oli aikoinaan huikean tarkka SVGA-tila, joka ei silloin kenenkään koneella pyörinyt laisinkaan. Mutta voi pojat, että se oli nätti ja aina välillä piti peli käynnistää hetkeksi hires-moodiin, ihan vaan että pääsee ihastelemaan grafiikoita noin kymmenellä framella per sekunti.

Se Carmageddonista tältä erää, törmäillään taas..