Noniin, Metroid Prime. Katsotaanpas sitä nyt sitten uusin silmin..
Kirjoitin juuri artikkelin minun ja Metroid-pelien suhteesta. Siinä käsittelin minulle aikanaan vähän hankalaa aihetta nimeltä Metroid Prime, joka oli ensimmäinen uuden ajan Metroid-peli. Se oli minusta loppujen lopuksi ihan ok, mutta se ei ollut lähellekään sitä, mitä olin toivonut sen olevan, eli vanhanmallinen 2D-Metroid. En oikein halunnut mieltää sitä edes oikeaksi Metroid-sarjan peliksi.
Olin siis vähintäänkin katkera ratkaisusta siirtää Metukka "3D-räiskinnäksi". Olin pelannut siihen mennessä sarjasta vain Super Metroidia, ja se oli minusta tyyliin paras peli ikinä. En ollut vielä valmis kaavan muuttamiseen.
Zero Missionin pelaamisen jälkeen minuun iski selittämättömän kova Primehimo, joten pakkohan oli ottaa härkää sarvista. Ajattelin, että ehkä aika on jo kypsä, ehkä olen nyt valmis tutkimaan tätä tuotosta rehellisemmin ilman fanilaseja ja katkeruutta.
Pelihän alkaa sillä putkimaisella tutoriaalimaisella osiolla. Samantien en ollut 3D-Samuksen uudelleennäkemisestä täysin myyty, mutta totuttelin vielä hieman hämmentäviin kontrolleihinkin. Tätä ei meinaan tuplatatein ohjata eikä liipaisimesta ammuta.
Eihän se ensimmäinen osio olekaan vielä pelin parasta antia, sen tiesin jo ennakkoonkin. Vaan kun ensimmäinen bossi oli kaadettu ja Samus pääsi vihdoin vapaaseen maailmaan seikkailemaan varustepäivitystensä perään, olin samantien koukussa. Pian jouduinkin toteamaan, että tämähän on itseasiassa pirun hyvä. En muista, että olisin ihan vastaavaan fiilistä kokenut silloin julkaisun aikaan. Paljon on asioita tehty Primessä oikein ja pelisuunnittelutiimi on tehnyt sangen loistavaa työtä Metroidin mekaniikoiden muuttamisessa kolmiulotteisuuteen sopivaksi. Samaten uusi kolmiulotteinen maailmakin on viimeisen päälle rakennettu.
Etenkin alussa, kun valtava maailma aukeaa pikkuhiljaa tutkittavaksi palanen kerrallaan, ja kun Samuksen kriittisiä varustepäivityksiä löytyy, on seikkailun fiilis aivan mahtava ja kantaa loppuun asti. Uuden lelun saaminen oli aina ilo, ja sitten muisti aina jotain aiemmin nähtyjä paikkoja, että nyt pääsee sinne minne ei aiemmin päässyt, ja sielä toisessa paikkaa oli niitä missileitä ja missähän se energiatankki olikaan, mikä vaati spiderballia jne.
Kiersin alueet, keräsin varustepäivityksiä kuin hullu ja tapoin bossit, olin itsevarmasti menossa kohti loppuhuipennusta ja ajattelin että nythän tämä alkaa olla jo läpi, harmi. Vaan temppelillä peli laittoikin vähän jarrua hoppuiluuni, sillä kymmenen kahdestatoista artifactista puuttuu. Ainiin joo, tosiaan. Pelin finaaliin pääseminen edellyttää kahdentoista Chozo Artifactin löytämistä pelialueelta ja olin ihan täysin unohtanut niiden olemassaolon.
Se tiesikin vielä aika reippaanpuoleista alueiden koluamista niitä etsien. No, ei se mitään, ei ollut vielä kyllästyminen päässyt iskemään, niin eipä se sinällään mitään haitannut. Jo mainitun Temppelin patsailta saa vihjeitä niiden olinpaikoista ja muistelin, että ne olisi olleet älyttömän kryptisiä. Ensimmäisellä pelikerrallahan hain ne läpipeluuoppaan avulla, enkä edes yrittänyt etsiä niitä ilman. Olin siis ennakkoon hieman pelokas, että apuakohan tässä tarvitaan tälläkin kertaa, vaan ei niissä Youtubea eikä edes Googlea kaivannut. Kaikki löytyi ilmankin kun vähän malttoi tutkia karttaa ja patsaiden vihjeitä. Mukava ne oli etsiäkin, ei ollut mikään liian hyvin piilossa. Pelihän saa näistä tavallaan vähän keinotekoisesti lisää pituutta, mutta ei se väkinäiseltä kuitenkaan tuntunut niinkuin aluksi arvelin. Messevää.
Tässähän on samankaltainen vinkkisysteemi kuin Metroid Zero Missionissa. Pienen haahuilun jälkeen kartalla näytetään vielä löytämätöntä huonetta, missä on edistymisen kannalta seuraava oleellinen asia, ja sitten vain pitää löytää reitti sinne huoneeseen, joka tosin yleensä ei ole mikään kovin ihmeellinen temppu. Vinkkisysteemi ei huomioi artifacteja ollenkaan, niin niiden olemassaolohan pääsi sitten täysin minulta unohtumaan.
Kokonaisuudessaan maailma on varsin miellyttävä ja komea paikka. Kaikki alueet ovat erilaisia ja erinäköisiä kuin muut. Sanoisin, että ainoastaan Phazon Mines oli alueena vähän heikompi. No, en niin välittänyt niistä harvoista vesiosioistakaan, mutta ne nyt on poikkeuksetta kaikissa peleissä typeriä, jopa Super Metroidissa.
Viimeinen bossi oli aika työläs (ei tosin kovin vaikea) ja Meta Ridleyn kanssa meinasi olla vähän ongelmia, mutta muuten Prime oli oikeastaan jopa todella helppo. Metroidien vaikeushan tosin määräytyy pitkälti myös oman pelaamisen kautta, mitä enemmän jaksaa etsiä piiloitettuja itemeitä, sitä helpommaksi pelikin muuttuu.
Nyt näin jälkikäteen vähän harmittaa, etten kyennyt silloin ilmestymisensä aikana kokemaan Metroid Primeä sellaisena kuin se oli, vaan katkerana väkisin vertaillen aiempiin 2D-peleihin. Siitä on nyt ~14 vuotta kun pelasin tätä edellisen kerran, enkä silloin täysin huomannut miten hyvä peli Prime onkaan. Mitä ihmettä ajattelin silloin? Jos Metroid saa kolmannenkin ulottuvuuden, niin juuri näinhän se pitää tehdä.
Nautin tällä kertaa koko pelin ajan ja ajattelin jatkuvasti, että onpa tämä hyvin suunniteltu, ja onpa tämä Metroidmainen kuvakulman muutoksesta huolimatta. Muutoksia ja uudistuksia on joo, reilusti, eihän tämä tietenkään ole täysin samanlainen kuin wanhat, mutta tämä on uudenlainen ja hyvä sellaisenaan. Vasta nyt näin sen valon, minkä lukuisat arvostelijat silloin 2002 näkivät, kun kehuivat tätä maasta taivaisiin. Hieman hävettää silloinen fanilaseiluni, mutta eiköhän se ole parempi herätä myöhään kuin ei milloinkaan.
Myönnettäköön, että hieman tyhjä olo tuli läpäisyn jälkeen. Prime osoittautui yllättäen niinkin hyväksi, että pääsee kirjoissani erittäin likelle Super Metroidia kilpailussa sarjan ykköspaikasta. Miksei tällaisia pelejä ole kertakaikkiaan tehty enempää? Jatko-osissakin on ilmeisesti vedetty mutkia suoriksi, eivätkä ole yhtä laadukkaita kuin tämä ensimmäinen. Harmi.
Ja mitä ihmettä pelaan sitten seuraavaksi, tuntuuko mikään enää miltään? Kolmatta Metroidia en uskalla kuitenkaan putkeen hakata, ettei nyt vaan tulisi genrestä mitään yliannostusta. Jääköön AM2R, Fusion ja itse iso paha Superi hieman myöhempään.
