Tekstit: Minä ja Metroid

Metroid. Tämä pelisarja on minulle samanaikaisesti erittain tärkeä, että vähän tuskallinenkin. Metroid sarjana aiheuttaa minulle paljon ristiriitaisia fiiliksiä. En ole oikein koskaan tainnut kirjoittaa mitään tämäntapaista, mutta yritetään. Tämä on minun ja Samus Aranin historia, sellaisena kuin sen muistan ja koen.

Lapsuusaika ja Metroid

Kasvoin Nintendon ja Super Nintendon aikaan. Super Nintendon aikana olin jo paremmin peli-iässä, niin se on minulle näistä ollut minulle aina se tärkeämpi kone, vaikka Nintendolla paljon kavereiden luona olin aiemmin pelannutkin. Super Nintendo oli myös ensimmäinen konsolini kotona ja se on silmissäni eittämättä paras konsoli ikinä.

Olen pelannut käytännössä koko elämäni ajan, lukemattomia pelejä on itsestäänselvästi takana, ja Super Nintendon vuonna 1994 ilmestynyt Super Metroid on minusta helposti yksi kaikkien aikojen peleistä. Piste.

Se tärkein, eli pelattavuus vain on rautaa. Se on todella tunnelmallinen ja ajaton. Näyttää ja kuulostaa edelleen täysin siedettävältä ja siinä on kaikki hyvät avoimen toimintaseikkailun palaset täydellisesti kasassa. Omaa todella suuren ja kiehtovan maailman, sekä lukemattomasti löydettäviä itemeitä ja salaisia reittejä. Kasvoin Super Metroidin parissa, pelasin sitä ensin kaverin luona hirmuisesti, kunnes myöhemmin sain oman kasetin kotiin ja tein lukuisia läpipeluita kotosalla. Osasin sen lopulta käytännössä ulkoa. Jotain mystistä siinä vain on minulle, se on simppelisti niin hyvä ja lähellä sydäntä.

Sitä ensimmäistä Nintendon Metroidia pelasin vasta Super Metroidin jälkeen, niin en koskaan ole oikein jaksanut tai nähnyt tarvetta sitä sitten pelata, paljon yksinkertaisempi, rumempi ja riisutumpi kun on. On myös pirun vaikea ja kartattomuudessaan äärettömän turhauttava, sen verran kuitenkin olen yrittänyt.

Metroidin kolmas ulottuvuus

Muistan hyvin kun vanhempien kanssa oltiin aikoinaan kauppakeskus Jumbossa ostoksilla ja Citymarketissa oli Gamecube-ständillä uuden Metroid Primen pelattava demo. Olin odottanut Metroid Primeä todella, siis todella kovasti, koska uusi Metroid on aina uusi Metroid. Tiesin sen kyllä olevan ensimmäistä kertaa sarjassa silmistä kuvattu peli, mutta odotukset olivat todella korkealla ja uskoin sen olevan Super Metroid-fanilasit päässäni ihan käsittämättömän hyvä. Olin niin uskomattoman innoissani kun otin ohjaimen käteeni ja aloin pelaamaan.

Demona oli kokonaisuudessaan se sama tutoriaaliosuus mistä kokoversiokin alkaa, aina bossin tappamiseen asti. Kontrolleihin tottumiseen meni pieni tovi, mutta läpihän se aika nopsaan meni. Olihan se hienon näköinen, oli morph ballit, ohjukset, grappling hook, ihan hieno bossitaistelu ja kaikki, mutta ei se silti oikein iskenyt niinkuin olin toivonut. Olin salaa hieman pettynyt, vaikken sitä halunnut itselleni täysin myöntääkään. Mitä se ihme jatkuva ympäristön skannailukin oli olevinaan? Ajattelin että olihan se varmaan kuitenkin aika hyvä ja kokoversio on kyllä varmasti sitten tosi hyvä.

Kävin pelaamassa demon läpi uudestaan lähiaikoina ja vähän samat ristiriitaiset fiilikset oli senkin jälkeen. Takaraivossa mylvi taas pettymyksen fiiliksiä, mutten halunnut ajatella niin, sehän oli Metroid. Halusin sulkea pettymyksen tunteet pois: "oli se hyvä, ja kokoversio on kuitenkin pakko olla parempi kuin demo", pähkäilin.

Kun oman kopioni julkaisupäivänä sain, niin kyllähän sitä innoissani pelasinkin, mutta se ei ollut vieläkään ihan niin hyvä kuin mitä olisin oikeasti halunnut ja toivonut sen olevan (ei tietenkään). Luulen, että suurin syy siihen oli se, etten kyennyt rehellisesti tulkitsemaan Primeä sen ansaitsemalla tavalla, koska se oli niin erilainen kuin aiemmat pelit. Kuten mainittua, olin todella suuri Super Metroidin ystävä, olisin halunnut vain lisää sitä samaa 2D-Metroidia, mihin olin tottunut ja mistä olin niin kovasti tykännyt, jonka takia tämä rankasti uudistettu peli tuntui suurelta pettymykseltä, vaikka nyt ihan kelpo olikin.

Pelasin sen kyllä kerran läpi asti, mutta muistan että jäin jossain kohtaa jumiin ja sitten piti walktroughia käyttää, ja sen kanssa menin sitten loppuunkin asti. Se ei ollut lähellekään Super Metroid-hyvä, vaan vain ihan ok-hyvä. Se oli liian erilainen, liian epämetroidmainen. En vain millään päässyt tämän erilaisuudesta yli siihen aikaan, että olisin voinut tehdä rehellisen arvion. En varsinaisesti nähnyt sitä edes Metroid sarjan pelinä.

Pari vuotta myöhemmin Prime sai jatko-osansa, mutta se oli yleisenkin mielipiteen mukaan hieman heikompi kuin ensimmäinen, minulla se jäi muistaakseni jopa kesken. Wiin kolmatta Primeä tai Samuksen selän takaa kuvattua Other M:ää en koskaan pelannutkaan, ei ne juurikaan kiinnostanut, vaikka Wiin omistinkin. Odotin vain uutta 2D-Metroidia.

Ja odotan toki edelleen, sillä eihän sellaista ole tullut sitten 2004:n GBA:n Zero Missionin (JAMIKSEIOLE?!).

Käsikonsoliaika

Game Boyta en koskaan omistanut ja Metroid 2 on jäänyt mustavalkoisuudessaan kokonaan pelaamatta. Samoin Game Boy Advance jäi koneena väliin, mutta sille ilmestyneet Metroid Fusionin ja Metroid Zero Missionin pelasin emulaattorilla joskus reilusti myöhemmin kovasti tykäten, tarkkaa ajankohtaa en saa millään päähäni, mutta pelit olivat hyviä ja mielsin ne laadullisesti vain jonkin verran sen legendaarisen Super Metroidin alle. Olivathan ne perinteisiä ja hyvin tehtyjä 2D-seikkailuja.

GBA kun oli jäänyt kauppaan, niin Nintendo DS kun tuli myyntiin 2005, seuraavana vuonna Metroid Prime 2:n jälkeen, ja sen heti ostinkin, niin olin varma, että no nyt. Nyt se vihdoin tulee. Peli ylemmässä ruudussa ja kartta alemassa, täydellistä, vihdoin saan uutta tuttua ja turvallista 2D-Metroidia. Vaan ei, ei sitä koskaan tullut, tuli vain lisää Prime-sarjaa. 2005 ilmestyi Metroid Prime Pinball. PINBALL. FLIPPERI!!11 Metroid-flipperi, ihanko oikeasti Nintendo? 2006 tuli Metroid Prime Hunters, kämäisen näköinen ja taas silmistä kuvattu peli kököllä ohjauksella. Sain siitä jonkun demon käsiini (tulikohan peräti sen DS:n mukana?) ja jätin suosiolla kokoversion ostamatta, en tykännyt yhtään siitä. Ajattelin että pitäkää sitten tunkkinne.

Metroid-flipperi.. Mitä helvettiä. Se oli suorastaan absurdia odotuksiani ajatellen

Nykypäivä ja tulevaisuus

Kuten sanottua, odotan edelleen GBA:n hyville 2D-Metroideille seuraajia. 3DS löytyy hyllystä, ehkä sille vielä tulee? Tuskin. En enää pidätä hengitystäni sen suhteen, mutta ehkä vielä joskus, jollekin koneelle. Kyllä sen aika vielä epäilemättä ennenpitkää tulee. Nytkun Dindendo sai vihdoin julkaistua tuon moninpelattavan transformerslelujen näköisen Metroid Prime: Federation Forcen, jossa voi pelata jotain jalkapallon tapaista kavereiden kanssa, niin EHKÄ, ehkä seuraavaksi sitten tulisi vihdoin pitkästä aikaa jotain paluuta vanhaan malliin.

Elokuussa 2016 Metroid vietti kunniakkaita 30-vuotissynttäreitään ja Nintendo julkaisi sen kunniaksi juurikin sen säälittävän Federation Forcen (Metacritic 66%). On tämä yhtä kärsimysnäytelmää meille sarjan 2D-faneille. Vaan onneksi muutama fani ei vain odottanut, vaan teki jotain, sillä synttäreiden kunniaksi tapahtui myös fanijulkaisu, Another Metroid 2 Remake. Eli vuonna 1991 Game Boylla nähty Metroid 2, kauniisti täysin uudelleentehtynä PC:lle. Nintendo tietenkin (ja ymmärrettävästi) ampui tämän tuomiten alas ja vaati poistamaan latauslinkit, ja niin tapahtuikin. Onneksi kuitenkin tarpeeksi moni sen ehti nappaamaan talteen, joten sen saaminen on edelleen mahdollista. Kehujakin se on kovasti saanut, joten olen todella iloinen ja innoissani tästä fanijulkaisusta. Vielä en ole ehtinyt sitä pelata, mutta sen aika tulee kyllä, siitä voitte olla kaikki aivan varmoja. Halusin ensin pelata näitä virallisia pelejä muutaman muistinvirkistykseksi.

Zero Missioninhan pelasin juuri uudestaan ja Metroid Prime on minulla tätä kirjoittaessa vielä hieman kesken. Juuri Primen kanssahan minulla on ristiriitainen historia takana. Spoilaan tulevaa sen verran, että en tiedä mitä olin oikein ajatellut silloin sen ilmestymisen aikoihin. Olen ilmeisesti ollut vain hyvin katkera fanipoika, sillä erinomainenhan tämä Primekin on, Siirrän vastuuni eteenpäin ja syytän kaikesta sitä Citymarketin demoa, joka pilasi lapsenomaiset odotukseni.